Sattui viime kesänä, että aloimme vitsillä jutella ystäväperheen omakotitaloon muuttamisesta heidän maailmanympärimatkansa ajaksi. No, kuten niin usein käy, tässäkin tapauksessa vitsistä alkanut jutustelu tulikin toteen eli täällä sitä nyt ollaan. Pitäisi siis varoa, mistä vitsailee :-). Ja samalla luemme ystäväperheemme blogia viime viikolla alkaneesta mielettömän hienolta kuulostavasta maailmanympärimatkasta.
Pakkaamisen aloitimme varsinaisesti vasta eilen puoliltapäivin, joten voitte uskoa että 11 tunnin jälkeen eilen illalla meitä oli kaksi melko väsähtänyttä Oravaa. Onneksi Oravanpoikasemme Jesper otti asian hyvinkin rennosti ja nukkui koko päivän pitkiä päikkäreitä parvekkeella. Kymmenen aikaan illalla Jesperkin tosin totesi, että nyt saisi touhu riittää ja aloitti pienoisen metelin. Sitä ei onneksi kestänyt ihan loputtomiin kun äiti keksi, että nukutetaampa Jesper vaihteen vuoksi kyljelleen. Ja siitähän poika piti. Vastoin Helsingin neuvoloiden ohjeistusta siis poikamme nukkuu ainakin toistaikseksi kyljellään. Tosin sehän käy enemmän kuin hyvin, sillä Espoon neuvoloissa ainoa oikea tapa nukuttaa on juuri kyljellään. Tämäkin jo kuvaa hyvin sitä, että Espoo on erilainen paikka asua kuin Helsinki. Ja että poikamme Jesper aloitti Espooseen sopeutumisen vuorokautta ennen vanhempiaan.
Tänään aamulla saimme viimeisetkin romppeet pakattua ja "muuttomiesten" saapuessa olimme valmiita jättämään ihanan kotimme. Onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut pakata, saapuisihan kalustettuun kotiimme ensi viikolla tuttavaperhe putkiremonttia pakoon. Eli mukaan tulivat vain "välttämättömät" tavarat, noin 20 laatikkoa + paljon muita kasseja ja nyssäköitä.
 |
| Ison kuorma-auton lavalla elämä näyttää aika orvolta |
Muuttomiehet, anoppini, appiukkoni ja isäni, hieman naureskelivat muutollemme, mutta reippaasti kantoivat kaiken kuorma-autoon (pikkuinen paku ei olisi tähän hommaan riittänytkään). Pikaisen kebab/pizzalounaan jälkeen ajoimme huisin pitkän matkan (15 min) tulevaan kotiimme ja toisen 15 min jälkeen laatikkoröykkiö olikin jo siirretty sitätiloihin. Siinä sitä sitten ihmettelimme uutta kotiamme, väliaikaista tosin, ja aloimme purkaa tavaroita.
Täytyy tässä vaiheessa todeta, että talon varsinaiset omistajat olivat tehneet uskomattoman työn raivatessaan ennen reissuaan meille tilaa. Kiitos ja kumarrus heille! Saimme iltapäivän ja illan aikana kaikki romppeemme omille paikoille ilman, että niitä olisi pitänyt änkeä epämääräisiin paikkoihin. Totesimme kyllä, että ihan samanlaisia varastotiloja ei kerrostaloasujilla ole, eli pariin isoon varastoon oli uponnut iso määrä ystäviemme tavaroita, vaatteita yms.
Puoli kymmenen aikoihin olimme saaneet lähes kaikki tavarat purettua ja iltaruokakin oli valmistunut. Ja kun parin viikon takaiselta hääpäivältä oli jäänyt pullo sampanjaa, ei ensimmäistä espoolaisiltaa olisi voinut paremmin päättää. Varsinkin kun sauna oli lämpiämässä ja Jesper nukkui suloisesti käsiään viuhtoen viereisellä sohvalla. Ah, tätä espoolaista autuutta.
 |
| Perhe Orava valmistautuu ensimmäiseen dinneriin Espoossa |
 |
| Tarjolla oli kanaa sitruunakastikkeessa, pastaa sekä sampanjaa (Kiitos Mikko & Essi) |
