Vihdoin ja viimein... lumitöitä

Tänä viikonloppuna pääsin viimein tekemään lumitöitä, kun lumimyräkkä vyöryi ohi Espoon pe-la välisenä yönä. Harmittavasti lumen siirtely paikasta A paikkaan B kesti lauantaiaamulla vain puolisen tuntia, kun suuntasimme viikonlopuksi Loviisaan. Matkalla kävimme kunnon espoolaisten tapaan Sellossa ja vieläpä sekä Citymarketissa että Prismassa. Sunnuntai-illalla sitten pääsin kunnolla lumen kolaamisen, lapioinnin ja harjaamisen makuun, kun menin hommiin puoli yhdeltätoista illalla Maaritin ja Jesperin suunnatessa moikkaamaan nukkumattia. Reilut 2,5 tuntia myöhemmin pääoven edusta sekä terassit olivat puhdistettu lumesta. Alla muutama ennen ja jälkeen -kuva illan puhteesta. Sanomattakin lienee selvä, että sauna maistui urakan jälkeen. Nyt katselen sohvalla jenkkifutista ja mietin, että kannattais varmaan mennä nukkumaan eikä kukkua hereillä.

Espoo here comes the family Squirrel!

Täällä sitä nyt ollaan, Espoon "perukoilla" omakotitalossa! No huh, huh! Minä, kolmannen polven stadilainen, miten tässä nyt näin kävikään??!?

Sattui viime kesänä, että aloimme vitsillä jutella ystäväperheen omakotitaloon muuttamisesta heidän maailmanympärimatkansa ajaksi. No, kuten niin usein käy, tässäkin tapauksessa vitsistä alkanut jutustelu tulikin toteen eli täällä sitä nyt ollaan. Pitäisi siis varoa, mistä vitsailee :-). Ja samalla luemme ystäväperheemme blogia viime viikolla alkaneesta mielettömän hienolta kuulostavasta maailmanympärimatkasta.

Pakkaamisen aloitimme varsinaisesti vasta eilen puoliltapäivin, joten voitte uskoa että 11 tunnin jälkeen eilen illalla meitä oli kaksi melko väsähtänyttä Oravaa. Onneksi Oravanpoikasemme Jesper otti asian hyvinkin rennosti ja nukkui koko päivän pitkiä päikkäreitä parvekkeella. Kymmenen aikaan illalla Jesperkin tosin totesi, että nyt saisi touhu riittää ja aloitti pienoisen metelin. Sitä ei onneksi kestänyt ihan loputtomiin kun äiti keksi, että nukutetaampa Jesper vaihteen vuoksi kyljelleen. Ja siitähän poika piti. Vastoin Helsingin neuvoloiden ohjeistusta siis poikamme nukkuu ainakin toistaikseksi kyljellään. Tosin sehän käy enemmän kuin hyvin, sillä Espoon neuvoloissa ainoa oikea tapa nukuttaa on juuri kyljellään. Tämäkin jo kuvaa hyvin sitä, että Espoo on erilainen paikka asua kuin Helsinki. Ja että poikamme Jesper aloitti Espooseen sopeutumisen vuorokautta ennen vanhempiaan.

Tänään aamulla saimme viimeisetkin romppeet pakattua ja "muuttomiesten" saapuessa olimme valmiita jättämään ihanan kotimme. Onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut pakata, saapuisihan kalustettuun kotiimme ensi viikolla tuttavaperhe putkiremonttia pakoon. Eli mukaan tulivat vain "välttämättömät" tavarat, noin 20 laatikkoa + paljon muita kasseja ja nyssäköitä.

Ison kuorma-auton lavalla elämä näyttää aika orvolta

Muuttomiehet, anoppini, appiukkoni ja isäni, hieman naureskelivat muutollemme, mutta reippaasti kantoivat kaiken kuorma-autoon (pikkuinen paku ei olisi tähän hommaan riittänytkään). Pikaisen kebab/pizzalounaan jälkeen ajoimme huisin pitkän matkan (15 min) tulevaan kotiimme ja toisen 15 min jälkeen laatikkoröykkiö olikin jo siirretty sitätiloihin. Siinä sitä sitten ihmettelimme uutta kotiamme, väliaikaista tosin, ja aloimme purkaa tavaroita.

Täytyy tässä vaiheessa todeta, että talon varsinaiset omistajat olivat tehneet uskomattoman työn raivatessaan ennen reissuaan meille tilaa. Kiitos ja kumarrus heille! Saimme iltapäivän ja illan aikana kaikki romppeemme omille paikoille ilman, että niitä olisi pitänyt änkeä epämääräisiin paikkoihin. Totesimme kyllä, että ihan samanlaisia varastotiloja ei kerrostaloasujilla ole, eli pariin isoon varastoon oli uponnut iso määrä ystäviemme tavaroita, vaatteita yms.

Puoli kymmenen aikoihin olimme saaneet lähes kaikki tavarat purettua ja iltaruokakin oli valmistunut. Ja kun parin viikon takaiselta hääpäivältä oli jäänyt pullo sampanjaa, ei ensimmäistä espoolaisiltaa olisi voinut paremmin päättää. Varsinkin kun sauna oli lämpiämässä ja Jesper nukkui suloisesti käsiään viuhtoen viereisellä sohvalla. Ah, tätä espoolaista autuutta.

Perhe Orava valmistautuu ensimmäiseen dinneriin Espoossa

Tarjolla oli kanaa sitruunakastikkeessa, pastaa sekä sampanjaa (Kiitos Mikko & Essi)

Matkavideoita osa 1

Ensimmäiset reissuvideot ovat vihdoin valmiit ja laitettu nettiin jakoon.

1. Manta ray -sukellus, Big Island (3:11)

2. Pilviä rannalla, Kihei/Maui (0:03)

3. Ei niin onnistunut auringonnousu, Haleakala/Maui (0:18)

4. Auringonlasku, Kilauea/Kauai (0:07)

5. Tavaroiden loppupakkaus, Los Angeles (0:04)

P.S. jos ongelmia videoiden katsomisen kanssa, laittakaa viestiä (janne.orava<ät>gmail.com)

Oma koti kullan kallis

Oravat ovat nyt turvallisesti kotimaassa ja pääsevät nauttimaan heti ensimmäiseksi mökkeilystä ja ihanista ystävistä Pettayn perheen ihanassa kesäpaikassa Teiskossa. Sitten alkaakin normaali elämä ja paluu arkeen.

Tässä vaiheessa haluamme kiittää kaikkia blogimme lukijoita, kiitos seikkailujemme seuraamisesta ja kommenteistanne! Kiitokset myös seuraaville tahoille: Tuomas ja hänen perheensä, family Rickey, Airbnb ja hostit, TripAdvisor, EyeWitness, Lonely Planet, Sea Horse Farm, erinäisten retkien järjestäjät, American Airlines (poislukien L.A.:n kenttähenkilökunta), GoMokulele Airlines, Finnair, Hertz sekä lukuisat hampurilaisravintolat.

Pyykättävää riittää

Oravat Maailmalla numeroina:

• 2 valtiota; USA ja Englanti
• 6 osavaltiota; Kalifornia, Havaiji, Georgia, Etelä Carolina, Nevada ja Arizona
• 12 lentoa; Hki - Lontoo - Los Angeles - Kailua-Kona - Kahului - Oahu - Lihue - Los Angeles - Atlanta - Los Angeles - Lontoo - Helsinki + 1 helikopterilento Big Islandilla
• 4 eri aikavyöhykkeellä; Kalifornia, Havaiji, Etelä-Carolina ja Englanti
• 36 aikavyöhykkeen ylitystä; 2+8+3+3+5+5+8+2
• 11935 kuvaa ja 1245 videoklippiä = 235 gigatavua
• 50 blogimerkintää, 19 kommenttia, 1068 kuvaa blogeissa, 5751 lukukertaa, 872 lukijaa 10 maasta
• 14 eri majapaikkaa; Los Angeles*3, Kailua-Kona*2, Honokaa, Kihei, Honolulu, Poipu, Kilauea,  Santa Barbara, Monterey*2, San Francisco, Charleston, Las Vegas ja Lontoo
• 4 vuokra-autoa ja 1 laina-auto
• Riittävän monta hampurilaista

KIITOS JA KUMARRUS!!!

Maarit & Janne

Lontoo - day 2

Aamulla ei ollut onneksi kiirettä herätä. Koneemme lähtisi vasta illalla, joten päätimme ottaa aamupäivän iisisti. Aamiaiselle menimme vasta kymmeneltä ja sen jälkeen otimme vielä pienet torkut. Sitten olikin aika tsekata ulos hotellista. Jäimme kuitenkin vielä hotellin aulaan käyttämään nettiä ja päivittämään viime päivien hieman rästiin jääneet blogit ja kuvat.

Blogin kirjoitusta hotellin aulassa

Olimme jo aiemmin yrittäneet saada korotettua pisteillä lentolippumme (Lontoo-Hki) businekseen. Valitettavasti siellä oli tilaa vain yhdelle, joten tällä kertaa sovimme, että Janne pääsee nauttimaan tilavammasta tuolista. Yritin kuitenkin vielä uudelleen korotusta omalle lipulleni, mutta täynnä oli edelleen.

Kolmen aikoihin lähdimme kentälle, Janne nauttimaan business loungesta, minä tavallisen tallaajan paikoista. Lento Helsinkiin sujui kommelluksitta, Jannella hieman mukavavammin tosin, ja kotiin pääsimme vesisateessa puolen yön aikoihin.

Lontoo - day 1

Aikaerosta johtuen olimme Lontoossa perillä vasta klo 14 aikoihin keskiviikkona. Hotellimme on lentokentän lähellä, joten pääsimme sinne taksilla kymmenessä minuutissa. Saatuamme tavarat huoneeseen ja vaihdettuamme hieman vaatteita, lähdimme bussilla ja metrolla kohti keskustaa.

Lontoon taksissa matkalla hotellille

Sää Lontoossa ei yllättänyt

Tsekkaus sisään hotelliin automaatin kautta. Hyvin toimi

Jälleen yhtä blogia kirjoittamassa

Janne oli bongannut juuri avautuneen Bond-näyttelyn, joka juhlistaa 50-vuotiasta elokuvasaagaa ja erityisesti sen design-aspektia, joten suuntasimme ensimmäiseksi sinne. Matka oli yllättävän pitkä (lähes 2 h istumista bussissa ja metrossa), mutta lopulta pääsimme perille. Näyttely oli oikein hyvä, eri näköistä ja kokoista Bond-materiaalia oli kerätty vuosien varrelta ja videoskriinit näyttivät pätkiä elokuvista. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos Lontooseen on asiaa ja pari tuntia aikaa. Tämän jälkeen metrolla vielä parin pysäkin verran reissaamista ja tapaamaan pikkuserkkuani Riiaa. Kävimme hänen kanssa drinksuilla sampanjabaarissa ja syömässä hyvät dim sumit. Oli todella ihana nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumiset. Puolita öin palasimme hotellilla ja tässä vaiheessa univelka sekä aikaero alkoivat tuntua. Uni tuli silmään jo ennen kuin pää oli tyynyssä.

Paluu Eurooppaan

Aamulla heräsimme yhdeksän aikoihin melko virkeinä. Vireystasoa rajoitti hieman se, että kolmen aikaan yöllä olivat pärähtäneet soimaan kaikki ison talokompleksin palohälyttimet. Ja ennen kuin taloyhtiön huoltomiehet saivat hälytyksen pois päältä ehti kulua n. 15 minuuttia. Oli muuten sen verran meluisa hälytysjärjelmä, että edes minä en saanut hyvine unenlahjoineni unta ennen kuin se sammui.

Aamupuuron syötyämme aloimme pakata. Melkoinen homma, sillä tavaraa oli kertynyt yli 5 viikon aikana melkoisesti. Onni onnettomuudessa oli, että matkalaukkuni oli mennyt rikki alkumatkasta kovakouraisten lentokenttätyöntekijöiden toimesta ja olin "joutunut" ostamaan uuden matkalaukun. Totesimme nimittäin, että kahdella laukulla emme tule samaan kaikkia tavaroitamme Suomeen. Otimme siis käyttöön myös vanhan laukkuni, joka toivottavasti pysyisi paksun ja vahvan hihnan avulla kiinni.

Tämä kaikki pitäis saada mahtumaan 3 matkalaukkuun ja 2 käsimatkatavaralaukkuun

Jee! Valmis!

Saimme kuin saimmekin pakattua tavaramme niin, että kaikki kolme laukkua painoivat hieman alle sallitut 23 kg. Tästä iloisina lähdimme Tuomaksen kanssa kolmistaan lounaalle läheisen ostoskeskuksen Fat Burger -ravintolaan. Ette muuten arvaa, mitä söimme... Janne vielä XXL-kokoisen.

Arvaa, mikä näistä on Jannen burgeri

Ei mahdu, vaikka mitä tekis

Kävimme myös FedEx:ssä lähettämässä Jenkkiperheelleni Suomesta ostamamme tuliaiset, koska hajamielisinä ihmisinä olimme ne unohtaneet Losiin lähtiessämme edellisviikolla Charlestoniin. Niin ja tuli sitä vielä piipahdettua kenkäkaupassakin...

Iltapäivä kului Lontoon majoitusta varatessa, lentokentän viereltä löytyi hyvältä vaikuttava kohtuuhintainen hotelli. Se olisikin sitten reissumme viimeinen majapaikka. Viiden jälkeen laitoimme loputkin tavaramme matkalaukkuihin ja kuuden pintaan suuntasimme Tuomaksen kyydittäminä (Kiitos jälleen!) kentälle.

Valmiina matkaan!

Kentälle ja gatelle saavuimme hyvissä ajoin, 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä. Tuomas tuli mukaamme saattamaan meitä, joten menimme vielä hetkeksi istuskelemaan ravintolaan juustokakkua mutustamaan. Tilasimme kakut ja juttelimme niitä näitä. Yhtäkkiä Tuomas hätkähti, kun hän tajusi, että Jannella on farkut jalassa. Sehän ei nimittäin olisi ok yrittäessämme stand by -lipuilla ykkösluokkaan. Minä totesin, että mennään sitten ostamaan uudet housut Jannelle, mutta se ei ollutkaan mahdollista, sillä terminaalissamme ei ollut yhtään vaatekauppaa. Tuomakselta jäi sitten juustokakku syömättä, kun hän pinkaisi pystyyn ja lähti tuhatta ja sataa kotiin hakemaan Jannelle varahousuja. Onneksi hän asuu todella lähellä kenttää, joten ei hätää.

Siirryimme kohta Jannen kanssa gatelle ja kohta nimemme kuulutettiinkin. Olimme stand by -jonossa ja henkilökunta halusi varmistaa, että olemme paikalla. Ja myös sen, mitä meillä oli päällä. Ja niin se sitten olikin, Janne ei missään nimessä pääsisi ykkösluokkaan farkut jalassa. Ja toisena ongelmana oli meidän molempien tennarit, niitäkään ei katsota hyvällä. Saimme kuitenkin sovittua, että jos Janne saa jalkaansa sopivat housut, he kutsuvat managerin paikalle arvioimaan vaatetuksemme sopivuuden. Eli tennarit saattaisivat mennä läpi. Tässä vaiheessa hieman jopa nauratti, että näinkö tässä jälleen käy, Maarit matkustaa ykkösessä ja Janne normaaliluokassa. Toinen vaihtoehto olisi odottaa seuraavaan päivään, mutta silloin ei olisi mitään takeita siitä, mahtuisimmeko koneeseen ylipäätään.

Jäimme siis gaten luokse odottamaan Tuomaksen paluuta. Haasteelliseksi Tuomaksen reissun teki se, että hänen autonsa oli henkilökunnan parkkipaikalla, jonne on terminaalilta bussikuljetus. Ja bussit kulkevat vain 15 minuutin välein. 19:30 soitin Tuomakselle kyselläkseni hänen sijaintiaan sillä 19:45 portit menisivät kiinni. Tuomas oli onneksi jo 7 minuutin päässä, joten ei hätää. Paitsi että 7 minuuttia venyi hieman pidemmäksi ja hän juoksi paikalle noin minuuttia ennen porttien sulkeutumista. Ja Janne juoksi vessaan housuja vaihtamaan ja takaisin "arvioitavaksi". Vähän siinä tuli hiki itsekullekin kaikesta juoksemisesta ja jännityksestä.

Tässä vaatetuksessa standby-matkustajakin pääsee ykköseen, juuri ja juuri

Loppu hyvin kaikki hyvin. Vaatetuksemme sallittiin ja meidät ohjattiin koneeseen, ykkösluokkaan. Hyvästit Tuomaksen kanssa jäivät todella lyhyiksi, hyvä että halata ehti. Täydellisestä lopputuloksesta kiitämme nöyrimmin ystäväämme Tuomasta! Tuli kuulemma kaikkien aikojen ennätys matkalla gate - koti - gate (58 min).

Löysimme siis itsemme riviltä yksi, pehmeistä nojatuoleista shampanjalasit kädessämme. Tässä vaiheessa oli helppo hymyillä ja naureskella sille tosiasialle, että maksavat ykkösluokan matkustajat olivat pukeutuneet miten sattuu. Yhdellä matkustajalla oli jopa verkkarit ja lenkkarit jalassa. Tosin taisimme olla ainoat, jotka eivät olleet matkasta maksaneet naurettavaa hintaa.

Nyt jo hymyilyttää

Kippis!

Kuten kuvasta näkyy Malibun rikkaat eivät halua iltakoneita omalle tontilleen metelöimään

Coctailpalat

Alkuruoka

Välisalaatti

Pääruoka

Jälkkäri + ähky =)

Peti valmiina

Krooh, pyyh + turvavyö

Aamiainen

Eksyikö lentäjä?

Jos ei näillä säädöillä löydy sopivaa istuma-asentoa niin ei sitten millään

Matka L.A. - Lontoo sujui loistavasti videoita katsellen, muutama tunti nukkuen, syöden hyvin (Janne jopa ähkyyn asti) ja rentoutuen.