Family Rickey

Automaattijunalla terminaalista toiseen hakemaan vuokra-autoa

Auringonnousu Atlantassa

Janne, vaaka ja Camaro

Vältimme käytännössä Atlantan aamuruuhkan, vaikka ajoittain autoja olikin paljon liikenteessä 9+9 kaistalla

Ajomatka Atlantan kentältä Charlestoniin sujui mukavasti, kiitos loistavan Camaro-kuskin, joka antoi minun torkkua useampaankin otteeseen. Osan matkasta ajoimme moottoriteiden ulkopuolella, mikä olikin paljon mielenkiintoisempaa, joskin vähän hitaampaa.

Hienot peilit

Vielä 107 mailia... ja vain 20 mailia Tanskaan

Perinteinen vesitorni

Mitäköhän tässä mainostetaan

Laatuasumista edullisesti?

Tanskan kautta Charlestoniin

Toinen vesitorni

Aluksi luultiin, että tämä olisi naavaa, mutta taitaa olla jotain ihan muuta. Joka tapauksessa näyttää nätiltä

Lähestyy, lähestyy...

Kyllä tällä kelpaa huristella Itärannikon teitä... kunhan malttaa olla painamatta kaasua pohjaan

Juuri ennen perille saapumista pysähdyimme vessatauolla ja siinä vaiheessa tajusimme miten kuumaa ja kosteaa itärannikolla oli Lähtiessämme lentokentältä aamulla seitsemän aikaa mittari näytti + 23 celsiusastetta, perillä 39. Vaikka aurinkoa ja lämpöä rakastankin, nyt oli jo vähän liian kuuma.

Tarkenee

Ei paljon päätä palele... Oli sentään hanskat ja aurinkolasit "turvana"

Perille Charlestoniin pääsimme suunnitellussa aikataulussa kahden aikaan. Ja siellä meitä olivat odottamassa Mom and Dad sekä nuorin siskoista Jessica ja hänen kaksi lastaan (Zack 9 ja Zane 1 vuotta). Niin ja myös keskimmäisen siskon Kendran poika (Brogan 2 1/2 vuotta). Vanhin sisko Jennifer ei valitettavasti pääse perheineen mukaan töidensä vuoksi.

Iloinen jälleen näkeminen 18 vuoden jälkeen... Dad

Mom

Oli aivan mielettömän upeaa nähdä vaihto-oppilasvuoden perhe, viimeisestä tapaamisesta olikin jo kulunut 18 vuotta. Siinä meni iltapäivä jutellessa ja muistellessa sekä lounasta syödessä. Onneksi olemme täällä kolme yötä, joten ehdimme kunnolla vaihtaa kuulumiset menneiltä vuosilta. Neljän aikoihin myös Kendra saapui paikalla.

Meidän olisi tarkoitus asustaa  kolme päivää "vanhempieni" luona, mutta kyläillä myös samassa kaupungissa asuvan Kendran kotona. Päivälliseksi lähdimmekin Kendran perheen luokse, jossa tapasimme hänen aviomiehensä Stuartin. Ruokana oli perinteiseen jenkkityyliin hampurilaisia, hot dogeja, perunasalaattia ja jälkkäriksi jäätelöä. Olo oli aika epätodellinen, mutta samalla todella kotoinen. Perheeni oli aivan samanlainen kuin lähes kaksikymmentä vuotta sitten, mitä nyt aviomiehiä, lapsia ja uusia kotieläimiä (yhteensä 4 koiraa) oli tullut mukaan kuvioihin.

Dad valmistelee hampurilaisateriaa

Jessica ja Zane

Ei se kieli aina mahdu suuhun

Maarit ja Kendra

Brogan ja Zane laittoivat itsensä jäähylle

Mom, Stuart ja Dad

Mom ja Brogan

Mom ja Maarit

Kahdeksan aikaan alkoi olo olla jo melkoisen väsynyt. Takana oli kuitenkin vain neljä tuntia yöunta lentokoneessa. Nyt siis takaisin vanhenpieni kotona ja on aika mennä nukkumaan. Huomenna edessä rento aamupäivä vanhoja ja vähän uudempiakin valokuvia katsellen sekä iltapäivällä/illalla itsenäisyyspäivän juhlintaa.