Siirtymisiä autolla ja lentokoneella

Aamulla herkkuaamiainen ja matkaan ennen yhdeksää.

Whole Foodsista edellisiltana ostetut aamiaiskamat - nam!

Perinteinen Jenkki-motelli, vaikkakin ehkä keskimääräistä siistimpi

Edessä lähes pelkästään ajoa kohti Losia. Koska aikaa kuitenkin oli koko päivä, päätimme valita kauniimman reitin kohti etelää, joten palasimme takaisin tielle nro 1. Ajomatkan alku oli melkoisen sumuista, joten maisemat olivat hyvin erilaiset kuin samaa tietä Friscoon tullessa. Onneksi kuitenkin jotain näkyi myös maisemista, hienon sumun läpi.

Piti paikkansa

Sumusta huolimatta hymyilyttää

Tunnelmakuvitusta

Pysähdyimme matkan varrella ensimmäisen kerran, kun tie kääntyi meren rannasta hieman sisämaahan. Pienen joen varressa oli kodikas hotelli/mökkikylä, johon olisi mahtava jollain muulla kerralla majoittautua. Jokeen oli kannettu isoja puisia nojatuoleja, jotta vieraat voisivat rentoutua pitkän ajomatkan jälkeen. Houkuttelevaa, mutta ei tällä kertaa.

Hauska idea

Hauskan näköinen lisko

Ameerikan serkkuja tapaamassa

Pikkuserkku oksalla

Matka jatkui pitkin rantatietä aina välillä pysähdellen upeille näköalapaikoille. Janne oli ottanut käyttöönsä GoProhon kuuluvan "varren", jonka päässä kamera nyt keikkui auton kattoikkunasta. Siinä sitä vasta oli muilla autoilijoilla ihmettelemistä, kun "periskooppi" ilmestyi vähän väliä auton katon läpi. Toivottavasti videoista tuli hienoja.

Matkan varrella oli myös ranta, jolla useampi kymmen elephant seal (norsuhylje?) makoili, nukkui, taisteli ja uiskenteli. Hienon näköistä, vaikka totta puhuen kyseiset eläimet ovat todella rumia :-).

Norsuhylkeet ja turret

Pojat ja tytöt ottavat rennosti...

Vierekkäin...

Ja pareittain

Ei eläinkunnan kaunein otus, mutta minkäs teet

Hieman tuosta eteenpäin pysähdyimme lounaalla. Parkkeerasimme auton rannan tuntumaan ja söimme eilisillan pitsan loput sekä sipsejä ja hedelmiä. Herkullista ja ravitsevaa. Ruokaseurana oli sekä pelikaaneja että lokkeja.

Kyllä näissä maisemissa viitsii lounastaa

Omalla tavallaan komeita otuksia

Hienoja muodostelmalentoja

Lokit lentoon lähdössä

Heti tuosta eteenpäin eteemme tuli melko epätavallinen näky, ainakin jos puhutaan Kaliforniasta. Olimme tällä automatkalla nähneet useaan otteeseen isojakin lehmälaumoja laiduntamassa, mutta tässä paikassa lehmien seassa sulassa sovussa laidunsi seeproja. Melko hauskan näköistä ja olisi saattanut herättää suurempaakin hämmennystä. Olimme kuitenkin pari päivää aikaisemmin kuulleet, vierailessamme Hearstin linnassa, että näillä mailla saattoi edelleen nähdä Hearstin aikaisemmin ylläpitämän eläintarhan elukoita. Näköjään seeprat ja lehmät tulevat hyvin toimeen keskenään.

Mikä maa...

Mikä valuutta

Saavuttuamme Morro Bayhin asti olimme ajaneet kauneimman osuuden rantatiestä, joten suuntasimme moottoritie vitoselle hieman aikaa säästääksemme.

Ei kuuluisin viininviljelysaluea, mutta silti tällä alueella on yli 200 viinitilaa

Karua, mutta hienoa maisemaa

Lost Hillsin öljynporausaluea

Jätskitauko Lost Hillsissä

On ilmoja pidellyt (38 celsiusastetta)

Rekkoja tuli vastaan ja ohitettiin ihan riittävästi

Perille Losiin ja Tuomaksen luokse saavuimme kuuden aikoihin. Yllättäen emme juuttuneet kuuluisiin Losin iltapäiväruuhkiin ollenkaan vaan ajoimme lähes perille asti ilman viivytyksiä.

Losia lähestyttäessä vastaantuleva liikenne puuroitui ja...

Loppumetreillä myös meidän kaista täyttyi, mutta ei puuroutunut

Melkein perillä Tuomaksen luona

Koneemme kohti Atlantaa lähti vasta 22.40, joten ehdimme rauhassa syödän Tuomaksen tekemän herkkuspagun (KIITOS!), pestä pyykkiä, käydä suihkussa ja ladata erinäisten teknisten välineiden akut. Yhdeksän jälkeen Tuomas heitti meidät kentälle (KIITOS!) ja siitä alkoikin matkamme seuraava etappi.

Nyt kello on itärannikon aikaa aamulla 8.40 ja istumme jossain vähän Atlantasta itään puuroaamiaisella. Takana on neljän tunnin yölento, olo on siis pirteä kuin peipposella. Noin viiden tunnin ajomatka on edessä, päämääränä South Caroline ja siellä Charleston.