Kuuma - todella kuuma!

Aamulla ei ollut herätyskelloa herättämässä, joten heräsimme virkeinä ja toipuneina edellisestä päivästä. Las Vegasista oli vielä jäljellä ruletin palaaminen Bellagiossa, joten aamupalan jälkeen kävelimme sinne. Seurasimme jonkin aikaa "ammattilaisten" pelaamista, jonka jälkeen Janne uskaltautui pöydän ääreen kokeilemaan onneaan 30 dollarilla. Kerran tuli voitto, mutta lopputulos oli odotettavissa eli kaikki män. Eikä edes musta kymppi voittanut.

Hotellimme aula, joka ei ollut niin iso kuin olisi voinut kuvitella. Osasyynä lienee se, että alunperin rakennus on tarkoitettu täysin asuinkäyttöön. Nyt ekat 23 kerrosta on hotellia ja loput vajaat 20 kerrosta asuinkerroksia

Hotelilla pakkasimme loput tavaramme ja suuntasimme auton nokan kohti Hooverin patoa. Päästyämme perille lämpötila varjossa oli vaatimattomat 52 astetta, eikä nyt puhuta fahrenheiteista vaan ihan kotoisista celsiusasteista. Melkoisen kuumaa siis. Paikka oli kuitenkin niin upea ja vaikuttava, että autosta oli noustava ihailemaan 30-luvun mieletöntä insinööritaidonnäytettä. Ajoimme ensin Hooverin padon yli sen toiselle puolelle, samalla vaihtaen osavaltiota Nevadasta Arizonaan. Siellä otimme kuvia padon Mead-järven puolelta. 20 minuuttia siinä meni ja hiki alkoi virrata. Ajoimme takaisin padon toiselle puolelle ja kävelimme padon keskelle ottamaan lisää hienoja kuvia. Tässä vaiheessa saattoi tuntea hikivirran selässä, aina jalkoihin asti. Jee jee!

Näistä lämmöistä lähdettiin (45 celciusta) ja päädyttiin 125 fahrenheitiin. Tarkeni!

Janne, vaaka ja Hoover Dam pohjoispuolelta

Matkaajat Hoover Damilla

Ks. edellinen kuvateksti

Hoover Damin alajuoksu ja Memorial Bridge taustalla

Ks. toiseksi edellinen kuvateksti

Vasenpuoli Nevadaa ja oikeapuoli Arizonaa

Onneksi pakenimme viilentymään yhteen padon rakennuksista ja siellä tapasimme yhden paikan oppaista, joka mielellään kertoi meille padon rakennuksen vaiheista ja muista mielenkiintoisista asioista. Näimme myös pari valokuvaa 1980-luvun tulvista sekä veden juoksettamisesta. Todella näyttävää ja mielenkiintoista! Kaukaa tulleina ja asiasta kiinnostuneita turisteina pääsimme ilman lippuja kuuntelemaan historiasta kertovaa showta. Hyvä, ja samalla viilentävä, kokemus.

Juominen voi joskus hymyilyttää

Janne, vaaka ja Hoover Damin päällä

Minä olisin tässä vaiheessa ollut jo täysin valmis lähtemään, mutta ei. Ajoimme pienen pätkän seuraavalle parkkipaikalle ja nousimme jälleen autosta tukahduttavaan kuumuuteen. Padon alajuoksulle oli nimittäin vuonna 2010 valmistunut silta, josta oli upeat näkymät alas padolla ja järvelle. Sinne siis kipuamaan ja kuvia räpsimään. Huumorintaju loppui siinä vaiheessa, mutta urhoollisesti patikoin aina sillan puoliväliin asti. Ja otin jopa kuvan Jannesta ja sillasta (siis Jannen sillasta) ja hymyilin (väkinäisesti) yhteiskuvassamme.

Matkaajat Memorial Bridgellä ja taustalla Hoover Dam

Janne, vaaka ja Hoover Dam eteläpuolelta

Paluu Arizonasta Nevadaan

Kannattaa muistaa nämä ohjeet

Päästyämme autoon hikoilimme molemmat kuin ISOT siat ja hiljaisuus oli käsin kosketeltava. :-)  Aurinkoa ja lämpöä rakastavana ihmisenä nyt täytyy myöntää, että raja tuli minullakin vastaan. Yli viidessäkymmenessä asteessa ei ole enää kivaa

Onneksi ilmastointi alkoi autossa vähitellen tuntua ja puolen tunnin kuluttua alkoi juttuakin taas tulla normaaliin tapaan. Tähän auttoivat myös huoltoasemalta ostetut jäätelöt, pepsi ja jääkylmä vesi.

Las Vegas vielä kerran ja nokka kohti Losia

Nyt auton nokka kohti Losia, jälleen. Edessämme oli vielä usean sadan kilometrin ajomatka. Matkan varrella oli vielä Calicon aavekaupunki ja Route 66. Calico oli 1800-luvun lopussa hopearyntäyksen aikana perustettu pikkupaikka, mutta nykyään ainoastaan turisteja varten säilytetty. Paikka oli valitettavasti jo kiinni, kun saavutimme sinne kuuden aikoihin. Mutta pääsimme sen hautuumaalle, joka on yksi vaikuttavimmista, joita olen nähnyt. Hautakummut ovat kaikki kivistä tehty ja jäljellä on vielä alkuperäisiä puisia hautakiviä. Yllätykseksemme hautuumaalta löytyi myös melko uusia hautoja, aina 2000-luvulta, ihmisten, jotka ovat eläneet kaupungissa esim. sheriffinä tai opettajana.

Teretulemast

Hienoin hautuumaa ikinä

Route 66, joka on mm. inspiroinut Autot-leffan, oli noin 40 km matkalta hyvin perinteinen kaksikaistainen tie. Sitä oli huomattavasti mielenkiintoisempi ajaa kuin normaalia moottoritietä. Tien varrella näkyi mm. pari pientä hieman ränsistynyttäkin kylää, laidunmaata, rautatietä ja sementtitehdas.

Tämä kuva omistettu Vilille, Niklakselle ja muille Autot-faneille

66:n jälkeen palasimme takaisin moottoritielle ja ajoimme pysähtymättä takaisin Losiin. Kello oli jo puoli kymmenen palatessamme Tuomaksen luokse. Ilta kului rennosti rupatellessa ja punkkua nauttiessa.