Sumua, punapuumetsä ja shoppailua (vihdoin!)

Aamulla herätys kellon soittoon tuttuun tapaan klo 7. Kahdeksalta olimme jo kimpsuinemme autossa, joka olikin seisonut lomamme ennätykselliset 2 päivää tallissa (autopaikka on muuten aikamoista luksusta San Franciscossa).

Todellista luksusta Friscossa - oma turvallinen parkkipaikka sisäpihalla

Yllättäen Golden Gate sumun peitossa

Ensimmäinen kohde oli korttelin päässä oleva Lombart-katu, jonka yksi osuus on siis Jenkkien toiseksi kieroin katu. Kaunis oli kaikkine kukkineen ja ihanine taloineen. Edellispäivänä kävelimme saman kadunpätkän. Tällöin autoja oli jonossa ruuhkaksi asti, joten nyt sunnuntaiaamuna klo 8 totesimme olevamme oikein fiksuja ajoituksen suhteen. Ei yhtään ruuhkaa ja saimme ajaa tienpätkän aivan rauhassa.

Nousu Lombardia pitkin...

Lombardin alkupään mielenkiintoisen näköisiä puita huipulla

Laskeutuminen kiemurrellen

Seuraavaksi suuntasimme kohti Golden Gate -siltaa ja sen toisella puolella sijaitsevaa punapuumetsää, Muir Woods. Onneksi olimme jo toissapäivän bussiajelulla nähneet kyseisen upean sillan, sillä tänä aamuna se oli lähes täysin (= 98 %) sumun peitossa. Niin kuin on muuten ollut kaikkina kolmena iltana Jannen yrittäessä saada siitä majapaikkamme katolta hienoa ilta-auringon valaisemaa kuvaa. Kuten myös niinä kolmena aamua klo 5:30, kun Janne on yrittänyt saada siitä hienoa aamuauringon valaisemaa kuvaa (herätyskello on siis ollut erikseen herättämässä tätä varten). No, ajattelimme positiivisesti, että tullessamme takaisin Muir-metsästä, silta olisi varmasti jo nähtävissä sumun hälvennettyä aamuauringon voimasta.

Janne, vaaka ja Golden Gaten kaapeli

Sumussa edelleen

Kohta ylitetään silta omalla autolla

Kai se silta jatkuu tuolla jossain...

Muir-metsään ajo kesti vain vajaan puoli tuntia. Olimme ehkä hieman heppoisasti varustautuneet kyseiselle metsäreitille (minulla sandaalit, hame ja lyhythihainen pusero), sillä tullessamme perille oli melko kylmä ja sataa tihuutti. No, meillä oli onneksi matkalaukku valmiina auton takakontissa, joten laukku ulos, auki keskelle parkkialuetta ja lämpimämpää vaatetta päälle. Vähän myös mietimme, josko emme menisi luonnonpuistoon lainkaan, mutta onneksi reipastuimme ja lähdimme kävelylle.

Sumu jatkui myös lahden toisella puolella, valitettavasti

Mahtavia puita

Janne, vaaka ja jättiläispunapuu

Metsässä oli muutakin katseltavaa - bongaa neliapila

Matkaajat ja jättiläspunapuu

Käyttöohje on hyvä olla myös roskiksen kannessa

Kyseinen punapuumetsä on tämän alueen ainoa jäljellä oleva. Joskun 1900-luvun alussa kaikki muut lähistön metsän hakattiin polttopuuksi/rakennusmateriaaliksi/lankuiksi. Todella lyhytnäköistä toimintaa, mutta katsellessamme noita uskomattoman isoja, paksuja ja korkeita puita, pystyi hyvin ymmärtämään, miksi puita hakattiin niin innolla. Onneksi puita tajutaan nykyään suojella, sillä saavuttaakseen ison kokonsa puu kasvaa jopa 1000 vuotta. Ei ihan sama tahti kuin esimerkiksi bambulla - parhaimmillaan päivässä useita kymmeniä senttejä pituutta.

Upea metsä, hienosti ylläpidetty ja todella turistiystävällinen. Napsimme vajaan tunnin kävelyreitillämme jälleen kerran aika monta kuvaa. Valitettavasti kuvat eivät millään pysty kertomaan koko totuutta eli kannattaa käydä paikan päällä, jos siihen on joskus mahdollisuus.

Metsäreissun jälkeen suuntasimme takaisin kohti Friscon keskustaa, jälleen Golden Gaten yli. Ennen siltaa alkoi sumu jo hälvetä, joten odotimme toiveikkaina sillan näkemistä omasta autosta käsin. Saapuessamme sillalle totesimme kuitenkin, että sumu oli aivan yhtä sakeaa kuin tullessakin, joten kuvat eivät ihan onnistuneet halutulla tavalla :-).

Edelleen sumussa

Nyt olikin jo aika lähteä kohti etelää, jotta huomenna pääsisimme Losiin ja ehtisimme Atlantan iltakoneeseen. Matkaa Losiin olisi noin 750 km. Ajattelimme tehdä matkan kahdessa osassa, tänään osa ja huomenna maanantaina loput. Joten ensimmäinen kohteemme matkan varrella oli Stanfordin yliopisto. Kiertelimme siellä autolla jonkin aikaa ja totesimme, että alue on valtava, yli 3300 hehtaaria. Siinä jää Otaniemi helposti kakkoseksi. Lounaalla kävimme yliopiston kauppakeskuksen italialaisessa ravintolassa. Arvatkaa, mitä Janne tilasi? No niinpä. Tarjoilijamme osoittautui unkarilaiseksi ja innostui yhteisistä sukujuuristamme. Puheli myös kovasti murtsikasta, oli aikaisemmin itse kilpaillutkin kyseisessä lajissa ja saavuttanut vuosia sitten maan mestaruuden. Ja muisti vielä suomalaiset hiihtäjät Hakulisen ja Järvisen.

Stanfordin kampuksen

Foccaciaburgeri

Stanfordista suuntasimme Gilroyn kaupunkiin. Siellä olevista nähtävyyksistä emme tiedä edelleenkään mitään, sillä nyt oli shoppailun vuoro kaupungin outletissa. Saa nähdä, miten saamme kaikki kamamme takaisin Suomeen, mutta kivaa oli. Ja löytyi sieltä myös vähän tuliaisia ja lahjojakin. Ja Jannekin shoppaili sen verran, että minulle ei tullut huono omatunto.

Shoppailtuamme tarpeeksi istahdimme Starbucksin terassille netin ääreen. Janne tsekkasi seuraavaa mahdollista yöpaikkaa, minä siinä vähän auttelin. Ja tsekkasin myös FB:n, jolloin huomasin jenkkiperheeni (YFU 1991-1992) äidin kirjoittaneen. Päätinkin hoitaa vastaamisen kirjoittamisen sijasta soittamalla. Oli muuten aika hauska jutella Momin ja Dadin kanssa, viimeisestä kerrasta on ainakin 15 vuotta. Suuntaisimme heidän luokse Charlestoniin tiistaina.

Gilroysta Losiin olisi matkaa vielä aika runsaasti, joten ajoimme hetken verran eteenpäin jo tuttuun Montereyn kaupunkiin. Tavoitteena oli löytää seuraavaa yötä varten motelli, kunnon jenkkityyliin. Sellainen löytyikin heti kaupunkiin saavuttuamme, itse asiassa samalla kadulla ei mitään muuta ollutkaan kuin motelleja. Kriteereinä motellille oli suht halpa hinta, internetyhteys ja siisteys. Kaikki nämä täyttyivät heti ensimmäisessä paikassa. Saamamma huone on itseasiassa aivan loistava ja erittäin siisti. Jopa toimiva kaasutakkakin löytyy, vaikkei sitä ehkä näin kesällä tarvitsekaan.

Maailman pienin golfkenttä vai loppuiko rakennuttajalta rahat?

Motellikadun vieressä on myös iso kauppakeskus, jonne suuntasimme raahattuamme matkalaukkumme ja ostokset huoneeseen. Bongasimme heti ruokakaupan (Whole Foods), johon ostamaan täydennystä, esim. hammastahnaa. Kauppa osoittautui aivan mielettömän hyväksi, täynnä orgaanisesti kasvatettuja vihanneksia, hedelmiä ym. sekä muutenkin erittäin eko-henkistä toimintaa. Ja mahtavia leivoksia!

Motellihuoneesta löytyi takka. Ei tosin paljon iloa näin kesähelteillä

Siistiäkin siistimpi motellihuone

Ostettuamme tarpeelliset tavarat sekä aamiaisen ja jälkkärileivokset etsimme illallisravintolan. Joka sekin löytyi parin sadan metrin päästä. California Pizza Kitchen oli myös oikein mainio löytö, dogi bagikin tuli mukaan aamua varten.

Herkkupizza nro 1

Herkkupizza nro 2

Nyt blogin ja parin päivän kuvien parissa. Huomenna edessä ajamista yli 500 km Losiin.