Auringonnousu ja Highway to hel... eikun Hana

Heräsimme vajaan 6 tunnin yöunien jälkeen klo 2:30(?!?) aamulla, jotta olisimme perillä Haleakala tulivuoren huipulla ENNEN auringonnousua. Ei muuta kuin matkaan eväiden kanssa kolmelta. Perille saavuimme hyvissä ajoin ennen auringonnousua eli viiden aikoihin, vaikka välillä edessä ajoikin pari hidastelijaa ja vielä Mustangeilla. Auringonnousun oli määrä tapahtua tarkalleen klo 5:37. Pukeuduimme niin lämpimästi kuin mahdollista (matkalaukuissa pääosin hellevaatetusta), sillä tiesimme lämpötilan olevan huipullla lähellä nollaa ja tuulevan kovaa. Otimme varmuuden vuoksi majapaikasta ison päiväpeitonkin mukaan. Ja voi pojat, huipulla tosiaan tulee... ja vieläpä kylmästi. Sääliksi kävi niitä, jotka kekkaloivat siellä shortseissa ja t-paidoissa ohueen lakanaan kääriytyneinä.

Näky oli vielä tässä vaiheessa hieno, vaikka olikin melko pimeä - kuunsirppi ja tähdet näkyivät upeasti. Itse huippu oli täysin pilvetön, alempana velloi raskas pilvimatto ja sen takaa alkoi vähitellen näkyä auringon valoa punaisen pilvenreunan muodossa.

Sieltä se nousee

Paikalla oli pari muutakin turrea

H-hetken lähestyessä lähestyivät myös pilvet ja sade. Varttia ennen auringonnousua näkyvyys huipulla oli muutaman metrin luokkaa ja sadepisaroita iskeytyi kasvoihin ja kameroiden linsseihin vaakatasossa.

Näkyvyys astetta huonompi

Muutama minuutti ennen h-hetkeä taas kirkastui ja mielikin kirkastui - näemmekö sittenkin kuuluisa auringonnousun! Ilo oli valitettavasti ennen aikaista, sillä hetken kuluttua huipun peitti toinen pilvirintama. Varttia vaille kuusi totesimme, että tämä oli sitten tässä. Auringonnousu jäi (tällä kertaa) vain haaveeksi, mutta tulipahan herättyä ja käynnistettyä päivä aikaisin =). Tästä Janne oli oikein iloinen.

Päiväpeitto lämmitti

Huipulta laskeuduttaessa totesimme, että pilvimassa jäi pysyvästi peittämään huippua, joten poislähtö tässä vaiheessa oli hyvä päätös. Matkalla alas näimme useita seurueita, jotka olivat ensin olleet ihailemassa auringonnousua ja nyt valmistautuivat rullaamaan polkupyörillä alas 3 kilometristä. Harkitsimme aikaisemmin fillariretken tekemistä, mutta omalla autolla ko. retken teko vei voiton. Tämä lienee ollut ihan hyvä päätös, sillä kyyti näytti todella kylmältä ja näkymätkään eivät juuri tuona aamuna olleet mitenkään erikoiset.

Huiputuksen jälkeen vuorossa oli kuuluisa Road to Hana eli kuulopuheiden mukaan yksi maailman hienoimmista teistä - mutkia (lukematon määrä), yksikaistaisia siltoja (54 kpl), vesiputouksia (kymmeniä), turisteja autoissaan (satoja), vehreää viidakkoa (kaikissa mahdollisissa vihreän eri sävyissä ja koko ajan) ja Tyynimeri (yksi, mutta sitäkin vaikuttavampi). Mutkittelevalle osuudelle pääsimme kahdeksan aikaan aamulla, mikä olikin oikein hyvä, sillä päivästä tuli TODELLA pitkä.

Aamiaista tienvarrelta, maukkaita lettuja paikallisin täyttein: ananasta, banaania, sokeriruokoa ja limeä.

"Väritettyjä" eukalyptuspuita

Janne, vaaka ja mustahiekkaranta

Matkanteko sujui rauhallisesti muiden autoilijoiden tahdissa. Välillä (lue: käytännössä jatkuvasti) pysähdyimme kauniille paikoille ihailemaan maisemia, vesiputouksia tms. Kamera ja GoPro lauloivat, yhteensä päivän aikana kuvia tuli otettua yli 600 ja videoitakin yli 50.

Näillä rannoilla uiminen oli kielletty, melko ymmärrettävää

Vesiputouksia riitti matkanvarrella

Täällä pikkukalat löysivät Maaritin jalat ja pääsivät herkuttelemaan...

Matkan harvinaisuus - vesiputous, jota voi ihailla ylhäältäpäin

Janne sai ihailijan... tai kyräilijän

GoPro kiinni tuulilasiin ja menoksi

Taidepanoraama rannalta

Jossain vaiheessa pysähdyimme lounaalle pieneen LP:n suosittelemaan "kylään". Kylä osoittautui n. 50 metrin pituiseksi tienpätkäksi, jolla oli yksi kioski, turistikrääsäkauppa ja muutama asuntovaunuihin tehty ravintola. Herttaisen näköinen paikka, omistajina todellisia elämäntapaintiaaneja. Ruoka oli joka tapauksessa hyvää, tacot ja macaroni&cheese maistuivat.

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Hanaa. Maisemat olivat edelleen hienoja, mutta ehkä kuitenkin hieman ylihehkutettu reitti. Edellisen saaren ajomatka Honoka'asta Hiloon oli meistä molemmista hienompi. Ennen Hanaa poikkesimme sattumalta luolakohteeseen, joka osoittautui todella mielenkiintoiseksi laavavirtojen muodostamaksi luolaksi.

Samaisella paikalla myös hauska kasveista tehty labyrintti.

Ennen vanhaan luolasto on toiminut virallisena laskeumasuojana. Cool!

Suklaata katto täynnä

Taidekuvaa luolasssa

Janne, vaaka ja luolansuu

Hanassa pysähdyimme istuskelemaan paikallisten "kokoontumisraitille" eli Hana Beach Parkiin. Katselimme paikallisten nuorten vesileikkejä ja ukulelen soitantaa. Samalla pähkimme, jatkaisimmeko matkaa vielä eteenpäin, tunnin matka Hanasta rantaa pitkin oli LP:n mukaan reitin kaunein. Kello oli tässä vaiheessa kuitenkin jo lähes neljä, ja matka takaisin samaa reittiä kestäisi oman aikansa.

Lapset vesileikkien parissa

Tuskin koskaan kuitenkaan enää palaamme ko. paikkaan, joten ei muuta kuin auton nokka kohti Kipahulua ja siellä Ohe'o Gulch -nimistä paikkaa. Reitti olikin todella kaunis, kapeampaa tietä, vähemmän porukkaa, hienoja vesiputouksia ja kauniita kasveja. Tällä kertaa pysähdyimme vasta määränpäässä, joka sijaitsi Haleakalan luonnonpuiston sisällä. Ohe'o Gulch käsittää upeita vesiputouksia sarjassa, viileitä lampia niiden välissä ja lopulta tyrskyävän meren. Ajatuksena oli päästä uimaan ko. lampiin pitkän ajoretken päätteeksi. Paikka olikin todella kaunis ja vaikuttava, valitettavasti vettä virtasi liikkaa, jotta turistit olisivat päässeet vilvoittelemaan. Eli tyydyimme katselemaan ja nauttimaan näkymästä.

Harmi, että uiminen jäi (tällä kertaa) väliin.

Takaisin autolle päästyämme kello oli jo yli viisi, joten matka takaisn kohti Kiheitä sai alkaa. Ajomatka kesti, onneksi, takaisin päin huomattavasti vähemmän.

Kohti auringonlaskua vie oravien tie myös Havaijilla

Pysähdyimme vasta melkein perillä syömässä taikkudinnerin. Tässä vaiheessa kello oli kuitenkin jo melkein kahdeksan ja Maaritin silmät aivan sikkuralla koko päivän ajamisesta (yhteensä 200 mailia) sekä tuhansien mutkien jäljiltä. Melkein alkoi huumori loppua, onneksi  tässäkin vaiheessa päti "hyvä ruoka, parempi mieli"... ainakin hetken.

Oli sen verran kova nälkä, ettei muistettu/ehditty ottaa kuvaa täysistä lautasista. Sori!

Majapaikkaamme saavuimme yhdeksän aikoihin. Maarit nukahti n. 5 minuuttia tämän jälkeen ja nukkui putkeen 11 tuntia. Mahtavaa! Jopa Jannekin nukkui kahdeksaan asti, uskomatonta!

Nyt onkin jo torstai iltapäivä ja "lepopäivä" lähes takana, Maarit kiittää.