Kohti San Franciscoa

Kello herätti meidät seitsemältä ja Janne kömpi kotoisasta keulakoppisängystämme sen sammuttamaan. Yö oli jälleen kerran nukuttu loistavasti veneen heilumisesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) eli liikkeelle pääseminen oli helppoa. Pikasuihkun jälkeen hakeuduimme lähellä olevaan Starbucks-kahvilaan aamiaiselle ja netin ääreen, jotta pääsisimme etsimään seuraavaa yöpaikkaa.

Nätti pikkukaupunki

Isoja ja todella hyvässä kunnossa olevia taloja

Kymmenen aikoihin lähdimme liikkeelle ja 17 Mile Road -nimiselle ajoreitille aivan Montereyn tuntumaan. Reitti oli todella kaunis! Se kulki osaksi upeaa merenrantaa pitkin ja osaksi hienossa mänty/sypressimetsikössä. Matkan varrella olevat asuintalot ovat aivan mielettömän hienoja, eikä koollakaan pilattuja.

Alueella oli todella paljon lähes kesyjä peuroja, joita ihmiset ja autot eivät tuntuneet haittaavan yhtään

Kuuluisa yksinäinen sypressi, joka on yli 250 vuotta vanha

Ameriikassa kaikki on suurta ja mahtavaa... niin myös serkut

Matkaajat

Tunnelmakuvitusta

Janne, vaaka ja... eikun Janne, joku ihme hypähdys ja 17 Mile Roadin yksi monista rannoista

Jotkut ne osaaat ottaa rennosti

Maarit ja yksinäinen sypressi

Lintu sininen

Haamupuu, jonka varjo on pelottava tai jotain. Jäi kyllä hieman hämärän peittoon tämä rasti

Lisäksi alueella on kolme golfkenttää, joista yksi (Pebble Beach) on ollut viisi kertaa U.S. Open -kisan näyttämönäkin (seuraavaksi vuonna 2019). Pysähdyimme tsekkaamaan kyseisen kentän palvelut ja lounaskin siellä maistui. Arvatkaahan mitä Janne söi... no purilaisen tietysti ja oli vieläkin parempi kuin tähän astinen voittaja Kaua'in Denny's-ravintolassa. Minä valitsin salaatin, joka sekin tooodella hyvä.

Ekalla tiiauspaikalla Startteri lähettää pelaajat matkaan

Maarit ja aikaisempia voittajia

Onnellinen burgerin purija =)

Valitettavasti tällä kertaa aikaa ei ollut jäädä pelaamaan kierrosta, joka olisi muuten kestänyt n. 5 1/2 tuntia. No, ehkä seuraavalla kerralla. Oli nimittäin todella upea kenttä, mielettömän hienossa kunnossa ja maisemat aivan henkeä salpaavat. Ja tasoitusta olisi varmaan myös syytä pudottaa ennen ko. kentällä pelaamista, ei ole nimittäin ihan mikään helppo kenttä. Bunkkerit näyttivät todella inhottavilta, vaikkakin kauniilta, ja välillä väylä kulki aivan meren rannassa, jonkinmoisella pudotuksella veteen. Kierroksen hinta on sitä paitsi 495 $ + pakollinen golfkärry, joten matkabudjettikaan ei olisi sitä ihan kestänyt. Lisäksi majoitus ei ole ko. hotellissa/resortissa ihan ilmaista, huoneen hinta/yö vaihtelee välillä 715 - 2800 $. Niin ja kaiken lisäksi pitää yöpyä tietty määrä öitä, jotta yleensäkään saa varata peliaikaa edes yhdeksi kierrokseksi. Ei siis ihme, että suurin osa pelaajista näpsi myös aika paljon kuvia kavereistaan. Ei taida olla ihan jokapäiväistä hommaa tuolla kentällä pelaaminen.

18. reikä. Ihan kiva ja suhteellisen haastava

Näkymät kentän ravintolasta 18. reiälle. Kelpaa kyllä

Peliseuraa eli pelikaaneja

Kaiken maailman köyhät tulleet pelaamaan kolopalloa joillain romuilla, kuten Mersu SLS:llä

17 Mile Roadiin täysin ihastuneita lähdimme jatkamaan matkaa, edelleen määränpäänä San Francisco. Matkan varrella halusimme vielä käydä kurkkaamassa Santa Cruzin kaupungin, josta oli myös määrä löytää Starbucks. Vaikka kello oli jo lähemmäs viittä meillä ei tähän mennessä ollut vielä tietoa ensi yön majapaikasta, joten netin ääreen oli päästävä.

Tiukka mutka ja ohjeita sopivista tilannenopeuksista

Saavuttuamme Santa Cruziin ajoimme suoraan rantabulevardille, jossa myös iso huvipuisto. Sinnekään ei tällä reissulla aika riittänyt, mutta hauskalta paikalta näytti vuoristoratoineen ym. laitteineen. Kiertelimme jonkin aikaa ympäri kaupunkia etsien Starbucksia. Samalla tuli nähtyä kaupungin asuinalueita, jotka ovat todella viehättäviä hienoine taloineen. Välillä tuli jopa sellainen olo, että oli jossain satumaassa, sen verran nättejä taloja torneineen alue on täynnä.

Nyt olemme istuneet vajaan tunnin löytämässämme Starbucksissa ja Janne on surffaillut Airbnb:n ihmeellisessä maailmassa. Ja onneksi onnistuimme löytämään majapaikan seuraavaksi kolmeksi yöksi San Franciscosta. Saa nähdä, millainen paikka se on eli täyttyykö airbnb:n kuvauksen mukaiset odotukset. Olemme myös ko. paikan ensimmäiset vieraat, joten mielenkiinnolla odotamme tulevaa.

Matkaa tästä perille on n. 120 km, joten suuntaamme kohti Friscoa heti kun olemme saaneet juotua Starbuckin ihanat jälkkärijuomat. Jatkoa siis seuraa vielä tältä päivältä.

Illalla:
No, emme ihan heti suunnanneetkaan Friscoa kohti vaan ajoimme takaisin Sanat Cruzin rantakadulle, jotta saisimme GoProlla ko. kadusta hienoa videota. Koska kaukosäätimen akku oli loppu, minä sain pitää kameraa kädessäni ikkunasta ulos. Tähän mennessähän kamera on ollut kaikilla hienoilla tieosuuksilla, ja vähän muuallakin, kiinni milloin missäkin osaa autoa melkoisen vahvan imukupin voimalla. Voitte muuten uskoa, että ko. kamera on herättänyt huomiota matkamme varrella. Milloin se on ollut etupellissä kiinni, milloin eturenkaan yläpuolella, tai takarenkaan, tai takaboksin päällä tai katolla... Mikä nyt on milloinkin ollut hyvä eli paras paikka.

Muillakin on GoPro kuin meillä!

Takaisin asiaan :-). Kuvattuamme kadun, jonka varrella on myös kaupungin huvipuisto, totesimme että meillä on aikaa tutustua huvipuistoon. Olimme sopineet Friscossa majapaikkaamme pääsyn 19 - 22 välillä, joten aikaa oli runsaasti. Parkkeerasimme automme ja kävelimme lyhyen matkan huvipuistoon. Se on kuulemma yksi länsirannikon viimeisistä "vanhan ajan" huvipuistoista, mitä se nyt sitten tarkoittaneekaan. Huvipuisto on aivan rannan tuntumassa, itse asiassa meren ja puiston väliin jää leveä, ihana hiekkaranta. Eli jos laitteissa tulee liian kuuma, voi välillä hilpaista hiekkarannan poikki mereen uimaan. Ei hullumpaa!

Köysirata, johon emme valitettavasti ehtineet

Vihaisia lintuja täälläkin

Mielenkiintoisen näköinen laite

Janne, vaaka ja Beach Boardwalkin kuuluisa vuoristorata

Huvipuisto oli oikein kiva ja kotoisankin oloinen puisine vuoristoratoineen. Ensin ajatuksena oli kävellä huvipuistokadun toiseen päähän ja tulla sitten takaisin koko puistokadun matkan kulkevalla "köysiradalla/hiihtohissillä (samanoloinen härveli kun Linnanmäen Monorail). Ostimme jo liputkin laitteeseen, mutta jono oli niin pitkä, että emme jaksaneet odottaa. Kävelimme siis boardwalkin päästä päähän. Ja annoimme käyttämättömät lippumme vastaantulleelle pojalle, joka oli eleestämme oikein tyytyväinen. Päivän hyvä työ tuli samalla tehtyä.

Tämän jälkeen palasimmekin autolla ja suuntasimme, viimein, kohti Friscoa. Ajomatka meni todella nopeasti, puolitoista tuntia kului siivillä samalla Eyewitnessiä lukien. Saapuessamme perille kahdeksan jälkeen illalla kaupungin peitti matalat pilvet/sumu. Siitä huolimatta näkymät olivat hienot ja olo loistava.

Taas matkalla kohti auringonlaskua

Ehkäpä maailmankaikkeuden noloin auto ikinä

San Francisco lähestyy ja autojen paljoudesta huolimatta nopeus oli 40-60 mailia tunnissa

Lähestyy, lähestyy...

Ja fiilis nousi entisestään kun tajusimme seuraavan kämppämme sijaitsevan todella mahtavalla paikalla, kävelymatkan päässä mm. Fisherman's Wharfista. Ja itse kämppäkin on loistava, kiitos jälleen Airbnb:n. Käytössämme on koko asunto talon ylimmässä kerroksessa, neliöitä noin 100 eli riittävästi. Ja katolta on kuulemma hienot näkymat Golden Gatelle. Sen näemme varmaankin vasta huomenna, tänään oli sen verran sumuista, että silta oli peitossa ja aurinkokin laskenut kun nousimme katolle.

Perillä!

Kuvassa oikealla Golden Gate... tosin sumupilvien seassa. Toivon mukaan parempia auringonlaskukuvia pe tai la iltana...

Majoituttuamme asuntoon lähdimme etsimään lähitienoolta ruokakauppaa, joka löytyikin parin sadan metrin päästä. Kauppakassiin iltaruoka (corn dogs ja lihapullia sekä skumppapullo) sekä aamiainen (munakasainekset ja appelsiinimehua) ja takaisin kämpille.

Nyt takana suihku ja ruoka, blogin valmistumisen jälkeen parin seuraavan päivän suunnitelmat valmiiksi ja nukkumaan.

Hyvää yötä eli taitaa olla ainakin Suomessa aamu, joten hyvää huomenta! Toim.huom. eli Jannen lisäys: kello on täällä kahdeksaa yli kaksi yöllä ja vihdoin eiliset ja tämän päivän kuvat on julkaistu. Olkaatten hyvät!