Oravat maailmalla: Zodiac-seikkailu Na Pali -rannikolla

Aamulla kukko herätti jo ennen seitsemää, joten olimme hyvissä ajoin valmiita lähtemään kohti uutta seikkailua. Ajoimme puolen tunnin ajomatkan päähän saaren lounaisrannalle, pieneen Kikialoan pienvenesatamaan. Sieltä lähtisi Captain Andy:n zodiac viemään meitä saaren länsirannikon kauniille rannoille.

Kymmeneen mennessä meitä turisteja oli kerääntynyt paikalle jo yli kaksikymmentä ja olimme valmiit lähtöön. Veneitä oli lähdössä samaan aikaan kaksi, molempiin veneisiin mahtui viitisentoista henkilöä. Kapteeni Matt kertoi tulevasta reissusta ja varmisti, että kaikki tiesivät minkälaiselle venereissulle oltiin lähdössä - 6 tuntia höytystä ja kastumista, jonka vastapainoksi näkisimme henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Kyseessä ei siis tulisi olemaan rento veneily drinksut kädessä vaan kovaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. No, ehkei sentään vaarallisia, mutta vauhtia kuitenkin ja kädet kovalla koetuksella, kun kiinni piti pitää kumiveneen reunoilla olevista köysistä koko matkan ajan.

Kapteeni Matt opastaa ja viihdyttää

Aurinko paistoi, meri oli upea ja maisemat hienot, eipä hullumpaa. Matkaan siis ja jo ensi metreiltä vakuutuimme siitä, että ihan huviajelu ei ollut tiedossa. Vauhti oli melkoinen merenkäynnistä huolimatta ja köysistä sai todella pitää kaksin käsin kiinni. Lisäksi toisen jalan oli oltava koko ajan veneen pohjalla menevän köyden alla, jotta pahimmissa pompuissa siitäkin saisi tukea ja turvaa.

Tiukka ote köydestä ja täysillä eteenpäin!

Matkaa yhteen suuntaan oli kaiken kaikkiaan noin 40 km. Matkan varrella meitä ilahdutti iso delfiiniparvi sekä jokunen kilpikonna.

Yksinäinen hawaiian monk seal. Laji on valitettavasti erittäin uhanalainen

Ja maisemat, ne ovat kyseisellä rannikolla aivan mielettömän upeita. Suurin osa saaren länsirannikosta on lähes pystysuoraa seinämää. Todella kaunista ja vehreää. Vesiputouksiakin on vielä jäljellä jonkin verran. Valitettavasti suurimmista putouksista on enää jäljellä ainoastaan veden tekemät uurteen, sillä menneinä aikoina niiden vesien virtaus käännettiin sokeriruokoviljelmille, jotta kyseinen maanviljelys lähtisi kukoistamaan. Todella harmillista, mutta minkäs teet.

Huomaa Jannen GoPro-"tatuointi" otsassa =)

Matkan varrella pääsimme myös, kiitos veneen pienen koon, ajamaan sisään pariin luolaan. Toisen luolan katto on romahtanut jossain vaiheessa ja luolan keskeltä kohoaa pienen pieni "saari". Toinen luola on itse asiassa tunneli, yhdestä päästä sisään ja toisesta ulos. Rannikolla on myös joitakin hiekkarantoja, joihin pääsee ainoastaan mereltä käsin.

Valoa tunnelin päässä

Matkan päätepiste oli Kalalau-laakso, jonka olimme edellispäivänä nähneet mantereelta käsin. Laakso oli myös näin mereltä katsottuna todella upea. Tässä vaiheessa käännyimme takaisin ja pysähdyimme snorklaamaan sekä lounaalle yhdelle rannoista. Snorklaukseen paikka oli ihan ok, vesi yllättävän kirkasta ja lahti suojaisa eli aaltoja ei ollut lainkaan.

Veteen mars!

Kaikki OK

Lounas oli yllätykseksemme lämmin. Yleensä tällaisilla reissuilla on saanut vain kylmän sämpylän ja keksin. Ruuat jopa katettiin valkoisille pöytäliinoille, joten mikäpä siinä oli maistellessa paikallista kana- ja liharuokaa.

Valkoiset pöytäliinat ja kaikki

Kyseiselle rannalle ja sen laaksoon on vain erittäin harvoilla lupa nousta. Paikka on osa luonnonsuojelualuetta. Lähdimme lounaan jälkeen parin oppaan kanssa kiertämään laaksoa ja saimme kuulla, että laakso on ollut alkuperäiskansan käytössä jo kauan ennen kuin me länsimaalaiset tulimme tuhoamaan kyseisen kulttuurin. Paikka oli silloin yksi saaren isoimmista kalastajakylistä ja onneksi sieltä on edelleen löydettävissä tuon kulttuurin jäämistöä. Itse asiassa paikalta on löydetty yllättävänkin paljon erilaisia esineitä, mm. sotilaiden ja päälikköjen haudoista, johtuen paikan todella syrjäisestä sijainnista.

Austin sivistää turreja

Austin näyttää, miten kookospähkinä avataan

Taro-kasvin lehtiä

Havaijin saaret luoneen jumalan Pelen kerrotaan merkinneen X:llä jokaisen saaren siinä vaiheessa, kun hän on saanut sen valmiiksi. Samanlainen X-merkki on löydetty kaikilta Havaijin saarilta paitsi nuorimmalta Big Islandilta, jonka rakennus lienee siis vielä kesken.

Pele was here

Janne, vaaka ja Pelen tekemä rasti kallioseinämässä

Kierroksen jälkeen oli aika lähteä takaisin ja seuraavan tunnin verran ajoimme kohti pienvenesatamaa. Kädet, selkä ja jalat olivat jälleen koetuksella, kun zodiac pauhasi yli aaltojen. Kastumatta ei selvitty tälläkään kertaa vaan astuimme laivasta sataman laiturille täysin meriveden kastelemina.

Tässä vaiheessa olikin jo aika hakea matkalaukut edellisestä majapaikastamme ja siirtyä seuraaviksi kolmeksi yöksi saaren pohjoisrannalle. Saavuimme perille hyvissä ajoin ennen pimeää ja hyvä niin, sillä oli kiva päästä tutustumaan valoisaan aikaan Havaijin viimeiseen majoituspaikkaamme. Paikka nimittäin osoittautui enemmän kuin mielenkiintoiseksi.

Gaia-temppelillä on näköä ja kokoa

Pyhiä ja "ladattuja" kristalleja on joka paikassa

Talo on todella suuri, huoneita useita ja yleiset tilat valtavat. Pihalla on iso uima-allas ja itse piha valtava. Paikan koko ei kuitenkaan ole se, mikä tekee siitä mielenkiintoisen, vaan sisustus ja paikan omistajat sekä muut vieraat :-). Airbnb-sivuston kuvien perusteella osasimme jo aavistaa, että ihan tavallisesta paikasta ei ole kyse, mutta emme aavistaneet paikan olevan näin... hmmm... erikoinen.

Kaikkialla on erilaisia, värisiä ja kokoisia kristalleja ja patsaita yms. Jonkinlaisesta hengellisestä paikasta on kyse, mutta sen tarkemmin emme ole ottaneet aiheesta selvää. Omistaja vuokraa huoneita kenelle tahansa eli kaikki ovat tervetulleita, ovatpa sitten tulleet puhdistautumaan, etsimään itseään tai ihan vain huoneen tarpeessa.

Captain Andy:n yksi työntekijöistä oli aikaisemmin päivällä kertonut, että lähellä majapaikkaamme sijaitsevassa kylässä, Hanaleissä, on kiva Tahiti Nui -niminen baari, jossa hänen ystävänsä bändi soittaisi illalla. Purettuamme matkalaukkumme lähdimme siis sinne katsastamaan pikkukylän perjantia-illan tarjoamaa. Ja siis viettämään samalla Juhannusta. Baari osoittautuikin myös ravintolaksi ja koska lounaasta oli kulunut jo monta tuntia tilasimme ruuat. Ja yllätykseksemme tämä pieni ravintola/baari osoittautui matkamme tähän astisista ravintoloista parhaimmaksi. Jannen pihvi perunamuusilla (Vili olisi tykännyt - voita oli riittävästi) oli aivan loistava, samoin minun jättikatkaravut ranskiksilla. Nam!!! Bändi aloitti soittaa yhdeksän jälkeen ja he soittivatkin oikein letkeää ja rentoa musaa laidasta laitaan. Siinä sitä sitten vietettiin Juhannusta Mai Tai -drinksua maistellen. Erittäin hyvä lopetus erittäin hyvälle päivälle.