Helikopteriajelu Big Islandin taivaalla

Jälleen kerran, Jannen iloksi, nousimme aikaisin, tällä kertaa jo klo 6. Söimme ihanan hedelmä- ja banaanikakkuaamiaisen Colinin ja Rowenan kanssa, jotka myös olivat heränneet. Sitten suuntasimme Paradise Helicoptersin terminaaliin Konan lentokentän pienemmälle puolelle, josta pienkoneet ja helikopterit lähtevät.

Tunnelmakuvitusta

Pilottiakin taisi hieman jännittää

Opastusten jälkeen olimme valmiit nousemaan kopterin kyytiin, Maarit ensimmäistä kertaa elämässään. Pahoinvointipilleri oli jo mahassa muhimassa ja oksennuspussit käden ulottuvilla. Meidät istutettiin painon mukaan paikoilleen kopteriin, johon mahtui 6 matkustajaa pilotin lisäksi. Janne sai paikan lentäjän takaa, kasvot kopterin perään päin, Maaritin paikaksi tuli pilotin viereinen. Ei muuta kun kuulokkeet korville, GoPro päähän, muut kamerat valmiiksi ja ilmaan.

Kyllä hymyilyttää =)

Maaritilla oli myös lattiaikkuna

Nousu oli uskomattoman tasainen, samoin itse asiassa koko vajaan kahden tunnin lentokin. Aluksi maisemana oli meri, sitten käännyimme saaren sisäosaan päin ja lähdimme lentämään itään Mauna Kea ja Mauna Loa tulivuorten välistä. Sää oli todella upea, ensimmäinen täysin kirkas aamu koko aikana. Myös pilotin mukaan olimme koko lennon ajan todella onnekkaita sään suhteen - näimme jopa pari bonusta, joista ei normaalisti nähdä lähinnä pilvien takia.

Mauna Loa

Tulivuoret ohitettuamme tulimme aktiivisen tulivuoren päälle ja näimme jopa sulaa, sykkivää, virtaavaa, punaista laavaa! Ihan mielettömän näköistä!

Bonus tulivuori, jota ei yleensä nähdä

Matka jatkui laavakentiltä itärannikolle Hilon kaupungin ylle. Oli hauska nähdä eilisen rannikkoajelun paikat myös ilmasta käsin - itärannikon upeaakin upeampi rannikko.

Hilo ilmasta käsin

Matka jatkui Waipio Valleyn suulle ja siitä "sisään" Waimanu-laaksoon, jossa näimme useita vesiputouksia - korkein niistä oli yli 800 metriä korkea. Vesiputouksia näkyi upeasti myös koko rannikkon matkalta. Lopuksi kiersimme vielä pitkin länsirannikkoa upeiden hiekkarantojen ja resorttien ylitse.

Matka helikopterilla oli upea, eikä oksennuspusseja tarvittu lainkaan. Ja onneksi myös ok valokuvia löytyy Jannen ottamien satojen kuvien joukosta, kuten myös videopätkiä. GoProlla otetut videotkin näyttivät onnistuneen odotettua paremmin, which is nice.

Seruaavaksi suuntasimme paikallisten tuntemalle hiekkarannalle, jota pilottimme oli meille suositellut. Vietimme kyseisellä rannalla pari tuntia. Janne snorklasi sen mitä isoilta aalloilta pystyi, Maarit luki dekkariaan ja kävi kokemassa aaltojen voiman. Janne sai itse asiassa tuta veden voiman, kun yksi aalto murtui rantaan juuri kohdalla ja iski suoraan kylkeen. Mitään ei varmaankaan murtunut, mutta kylkiluut tai -lihakset ovat silti kipeät.

Tämän jälkeen pitikin jo lähteä kohti majapaikkaa matkalaukkuja hakemaan. Pikaisen salaattilounaan, suihkun ja pakkaamisen jälkeen olimme valmiita lähtemään kohti Mauin saarta. Matkalla pysähdyimme kuitenkin vielä nopeasti GoPro-laitteita myyvässä sukelluskauppassa. Valitettavasti he eivät onnistuneet auttamaan Jannea GoProssa ilmenneissä teknisissä haasteissa - la firmware-päivityksen aluksi GoPro sammui ja on toiminut sen jälkeen todella epävarmasti. Onneksi kuitenkin toimi koko helikopteriajelun ajan.

Lentokentällä luovutimme auton, onneksi ilman ongelmia, ja palasimme samaan paikkaan mistä aamuinen helikopteriajelu oli alkanut eli commuter terminaaliin. Koneemme oli todella pieni, vain 9 paikkainen Grand Caravan 208B. Lento oli siitä huolimatta todella mukava ja tasainen. Kaiken lisäksi pääsimme lähtemään 18 min etuajassa ja saavuimme luonnollisesti Mauin saarelle saman verran etuajassa.

Päästyämme seuraavaan majoituspaikkaamme päätimme käydä kaupassa ja syödä illallisen "kotona". Varaamamme paikka kun on kokonaan meille. Aikaisemmissa kahdessa paikassa olemme saaneet huoneen käyttöön isäntien ja emäntien ollessa kotona. On ollut todella kiva asua muiden luona, mutta nyt on ihana olla neljä päivää täysin rauhassa eikä ole sosiaalista pakko rupatella niitä näitä. Vaikkakin paikallisiin tutustuminen on ollut mukavaa ja heiltä on kuullut hyviä matkavinkkejä.

Jannen onneksi löysimme Walmartin ostoksiamme varten. Valitettavasti kauppa osoittautui "Anttilaksi" eli ei mitään ihmeellistä. Itse asiassa se oli aikamoinen pettymys - vähän niinkuin Keskisen kyläkauppa =) Saimme kuitenkin ostettua illan ruuat, jenkkityyliin pizzaa, sipsejä ja jäätelöä. Onneksi lenkkikamat ovat mukana, tulisikohan niitä käytettyä ekan kerran vaikka huomenna, kun vuorossa on rantapäivä. Sitä varten ostimme Walmartista setin ämpäreitä ja lapioita, joilla on tarkoitus tehdä hiekkalinna. Viimeksi Janne teki hiekkalinnan Pohjois-Koreassa, joten nyt on jo korkea aika tehdä uusi.