Surffaavat kilpikonnat

Aamulla rento herätys kahdeksan jälkeen. Ulkona näytti valitettavan pilviseltä. Emme kuitenkaan masentuneet, sillä säätilat vaihtuvat tällä saarella tiuhaan tahtiin - sadekuuro kestää yleensä pari minuuttia. Aamupalaa kuistilla syödessämme välillä satoi, välillä paisto. Ja sadekin oli enemmän hienojakoista sumua kuin kunnon pisarasadetta.

Majapaikan tervetuloa-kyltti

Majapaikkamme

Lähdimme siis rantakamat mukana kohti parin minuutin päässä olevaa rantaa. Saavuttuamme satoi kuitenkin hieman enemmän, joten päätimme käydä tutustumassa matkan varrella olevaan pieneen ostoskeskukseen. Kyseinen shoppailupaikka osoittautuikin oikein mukavaksi, vähemmän turistikrääsää ja enemmän hyviä vaatekauppoja. Löysimme mm. kaupan, jonka kaikki vaatteet ovat tehty bambusta. Aivan mahtavan tuntuista materiaalia, joten päädyimme molemmat vinguttamaan vähän visaa. Lisäksi löysin kivat binikit, vieläpä alennuksesta, joten aamupäivä oli hyvin tehokkaasti vietetty.

Sateesta huolimatta lähdimme rannalle, jossa aurinko paistoikin mukavasti. Kyseisellä rannalla piti oleman hyvää snokausta, joten Janne painui saman tien veteen. Minä istahdin majapaikasta lainaamiimme rantatuoleihin ja otin mukavan asennon. Valitettavasti kaikki mukana olleet dekkarit olin jo lukenut, onneksi LP:ssa on vielä monta lukematonta sivua. Ranta oli todella monipuolinen ja siellä olivat sulassa sovussa surffaajat, snokaajat, rannassa pulikoijat, auringonotttajat ja kanat sekä kukot.

Rannan tuntumasta löytyikin ihan kivasti erilaisia kaloja, jotka olivat melkoisen tuttavallisia ja tulivat lähelle. Jannen tultua takaisin painuin itse veteen ihastelemaan erivärisia fisuja.

Nemoa etsimässä -leffasta tuttu fisu

Ajoittain oli jopa vähän ruuhkan tuntua

Kalojen lisäksi rannnalla oli melkoisen paljon kanoja, tipuja ja kukkoja. Kuten on koko saarellakin, joka paikassa. Enpä ole ennen nähnyt kanan ylittävän ajotietä tiput perässään. Tai kukkoa tepastelemassa tien yli. LP:n mukaan kanoja ja kukkoja on eri vaiheissa, mm. tsunamin vuoksi, päässyt vapaaksi ja nyt niiden populaatio on räjähtänyt käsiin. Niillä kun ei ole mitään luontaisia vihollisia eikä saarelaiset näytä niistä pahemmin piittaavan - ellei sitten pistä luomukanaa pataan. Tiedä häntä.... Täytyy siis vain ajaa varovaisesti ja katsoa kävellessään mihin astuu. Saa kuitenkin nähdä, herättääkö kukko/kukot meidät seuraavana aamuna. Nämä kukot kun eivät ole tietoisia siitä, että kukko kiekuu aamulla. Ne rääkyvät ihan koko päivän, milloin sattuu ja vieläpä epävireisesti. Tänään olimme onneksi jo ehtineet herätä ennen ensimmäistä rääkäisyä.

Tiput rannalla

Ja kukko

Lounaan söimme rannan vieressä olevassa ravintolassa Brennecke's Beach Broilerissa. Salaatit kalalla olivat mainiot ja näkymä merelle palmujen läpi hieno. Koko aamupäivän oli välillä paistanut aurinko, välillä tihuttanut vettä. Vesisade oli lähinnä ihanan virkistävää, joten parin minuutin kuurot eivät rantaelämää haitanneet. Lounaan aikana tuli vähän pidempi ja rankempi sadekuuro, mutta saatuamme laskun maksettua aurinko tuli jälleen esille.
 

Näkymä lounasravintolasta rannalle

Lounaan jälkeen siirryimme seuraavalle rannalle, jota oli LP:ssä kehuttu hyväksi body board -paikaksi. Jäimme ensin istuskelemaan rannan viereiselle nurmikkoaluelle, josta ihastelimme hieman pelon sekaisin tuntein paikallisten taidonnäytteitä melkoisissa vaahtopäissä. Kohta Janne huomasi myös kilpikonnat, jotka taiteilivat samaisissa aalloissa aivan meidän edessämme. Valitettavasti kuvien ottaminen niistä oli enemmän kuin haastavaa, mutta kaiken kaikkiaan bongasimme ainakin kuusi kilpparia aaltojen seasta. Taisivat olla Hawai'ian green sea kilpikonnia. Oli todella hauskan näköistä katsella konnien taiteilua aalloissa, taisivat pitää ainakin yhtä hauskaa kun lautojen päällä taiteilevat ihmiset.

Brennecke's beach

Kilppari nauttii isoista aalloista

Välillä lautailijoita oli ruuhkaksi asti

Paikallisen palokunnan varustukseen kuuluu luonnollisesti surffilauta. Onkohan suomalaisilla sukset?

Ruuhkaa rannalla

Aikamme emmittyämme päätimme lähteä veteen. Olimme saaneet majapaikastamme myös body board -laudat käyttöömme, joten olihan niitä testattava. Janne uskaltautui ensimmäisenä veteen ja onnistuikin hienosti ratsastamaan aalloilla. Aallot tulivat todella isoina ja kovalla vauhdilla aivan rantaan asti eli loppuliuku tapahtui monesti hiekan päällä. Rantavedessä seisovilla tuntui olevan välillä vaikeampaa pysyä pystyssä kuin itse lautailijoilla.

Välillä loppuliuku meni vähän pitkäksi

Touhu näytti niin hauskalta, että minäkin uskaltauduin lautani päälle ja yritin unohtaa LP:n varoitukset isoista aalloista ja niiden voimasta. Ja hauskaa oli, todella!!! Toisen meistä "lentäessä" laineiden yli toinen valokuvasi, tai ainakin yritti. Pystyssä pysyminen, valokuvaaminen ja monesta suunnasta tulevien aaltojen sekä muiden surffaajien väistely ei ollut ihan helppoa. Vajaan tunnin kuluttua alkoi sataa vettä sen verran paljon, että päätimme lähteä rannalta ja viedä kassit turvaan.

Maarit ja muut odottelevat sitä ISOA aaltoa

Rapatessa ja surffatessa roiskuu

Kävimme siis pesemässä rantakamat ja itsemme makeanveden suihkussa ja kävelimme autolle. Kotiin päästyämme kävimme pikasuihkussa ja lähdimme läheiseen kylään ostamaan iltaruoka-ainekset. Nyt ovat vatsat spagua ja jauhelihatomaattikastiketta täynnä, skumppalasi kädessä ja blogikin lähes valmis. Siispä onkin jo korkea aika mennä nukkumaan.

Huomenna on edessä lisää vesiurheilua. Tällä kertaa kokeilemme molemmat ensimmäistä kertaa ikinä oikeaa surffausta. Saa nähdä pääseekö sitä edes laudalla pystyyn, saatika sitten etenemään aaltojen mukana. Body boardeilla ollaan kuitenkin vatsallaan laudan päällä, joten varmaankin todella paljon helpompaa hommaa kuin varsinainen surffaaminen. No, surffitunti kestää kaksi tuntia eli ehkä sitä jotain oppii... Ja sen jälkeen on vielä usea päivä aikaa harjoitella!