Havaiji - vihdoin ja viimein!

Huom! kommentointi onnistuu nyt ilman kirjautumista, joten jättäkäähän viestejä, jos siltä tuntuu.

Aamulla veimme Idan kouluun ja sieltä ajoimme kentälle, jälleen. Tällä kertaa tarkoituksena oli saada lentoliput maksettua palvelutiskillä. Netin kautta kun se ei jostain syystä onnistunut, monista yrityksistä huolimatta. Tiskillä homma kuitenkin hoitui, onneksi. Tosin autossa huomasimme kuitteja katsellessamme, että lentolippujen hinta oli syystä tai toisesta noussut 400 dollaria. Täytynee reklamoida, ja isosti!

Päivä kului pakkaillen, Ellan kanssa leikkien, erilaisia auto/majapaikka/lentovarauksia tehden ja rentoillen. Kolmen aikoihin oli aika lähteä kentälle, jälleen. Tracy ja tytöt ajoivat meidät terminaaliin.

Here we go again!

KIITOS TUOMAS, TRACY, IDA JA ELLA!!!

Hauskaa oli se, että astuimme ulos autosta vahingossa ykkösluokan oven edessä. Juu, sellainen ovi on todellakin olemassa - punainen matto, kullatut kaiteet, univormupukuiset kantajat ja kaikki. Ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, meidänkin laukut olivat yhdellä näistä kantajista ja niitä vietiin kovaa vauhtia kohti ykkösluokan tsekkausta. Onneksi ehdimme väliin ja hieman noloina selitimme tilanteen. Eipä siinä sitten mitään, kantaja vaan hymyili toivotti hyvää matkaa ja luovutti laukkumme kannettavaksemme "rahvaan puolelle".

iVeli valvoo

Vajaan parin tunnin kuluttua totesimme todella olevamme koneessa matkalla kohti kaukaisinta päämääräämme. Uskomatonta, mutta totta!

Vihdoinkin matkalla Havaijille!

Lento meni nopeasti Havajin opaskirjoja lukien sekä torkkuen. Perille pääsimme paikallista aikaa klo 19:30 (aikaero Suomeen 13 tuntia eli aikas paljon). Auton vuokrauskin onnistui ilman kommelluksia. Mitä nyt hinta lähes tuplaantui lähes pakollisten vakuutusten ansiosta. Vitsinä heitimme tiskillä, että voiko auton värin valita, kun parkissa kuulemma oli useampi jeeppi. Koska Amerikassa olemme, tottahan toki ja oranssihan se sitten oli saatava :-). Jeep Wranglerilla siis matkaan kohti ensimmäistä B&B-majapaikkaa.

Perillä meitä odotti mukava pariskunta, Colin ja Rowena. Todella mukava paikka, siisti huone iiiiisolla kylppärillä. Cateringkokki Colin teki meille vielä illan päätteeksi pari hyvää voileipää, joten nyt on hyvä mennä nukkumaan. Uni tulee varmasti, kun seinän takana viidakko raikaa. Tosin tällä kertaa sirinää on normaalia vähemmän, mutta sen sijaan kuuluu erikoista linnunlaulua, which is nice.

Huomenna ensimmäinen päivä Havajilla, tarkoituksena tutustua saaren etelä- ja länsirannikkoon.

Aloha!