Pearl Harbor ja Kauaille siirtyminen

Yönäkymä Honolulun kämpän parvekkeelta

Tänä aamuna kumpikaan ei herännyt kukonlaulun aikaan eikä nurkisssa uliseva tuuli tai haukkuva koirakaan häirinnyt yöunia. Ylösnouseminen tapahtui vasta puoli kasin aikoihin. Matkalaukut oli pakattu jo edellisenä iltana, joten vuorossa oli hidas aamu hedelmäaamiaisen muodossa sekä paikkojen järjestely check-outia varten. Matkaan päästiin ysin aikoihin. Majapaikan emännän kanssa sovittiin, että vaikka check-out on puolilta päivin, voimme jättää matkalaukut eteiseen ja noutaa ne Pearl Harborin jälkeen.

Ennen Pearl Harboriin lähtöä piti kokeilla hierovaa tuolia

Tuttuja vihaisia lintuja myös Honolulussa

Matka Pearl Harboriin sujui oikein sutjakkaasti, vaikka Nokian täti opastikin ensin Pearl Harborin Naval Basen portille. Ei päästy sisään ja vartija pyysi vielä varmuuden vuoksi passin nähtäväksi.

Useampi historiallinen kohde samassa paikassa

Oikean Pearl Harborin portille päästiin puoli kympin aikoihin. Ennen alueelle siirtymistä piti viedä reppu säilytykseen, sillä alueelle ei saa viedä mitään sellaisia esineitä, joihin voi piilottaa "jotain". Melkein vainoharhaista toimintaa sanon ma.

Lipputiskiltä haimme ensin vaparit USS Arizonan muistomerkille. Koska tulimme paikalle "myöhään", oma slottimme olisi vasta klo 12:30. Tämän ansiosta meille jäi usempi tunti aikaa tutustua alueen muihin kohteisiin. Päätimme ostaa kimppalipun USS Missourille ja USS Bowfinille. Lippujen ostaminen onnistui kätevästi ilman jonottamista automaatista.

USS Missouri sijaitsee sotilasalueen sisällä, joten sinne piti mennä bussikuljetuksella. Siirtämän aikana ei saanut kuvata eikä räplätä kännykkää. Vainoharhaista toimintaa sanon ma osa II. Perillä meitä odotti setä, joka kertoi neljästä eri tavasta tutustua taistelulaivaan. Infon jälkeen fotonurkkauksen kautta itse alukseen sisälle. 35 min opastus oli juuri alkamassa, joten päätimme liittyä seuraan. Opas kertoi todella hyvin, mutta hieman turhan laveasti sekä USS Missourin että Pearl Harborin historiasta ja kohtalonhetkistä. Kaikkinensa oikein sivistävää. Jossain vaiheessa päätimme irtautua porukasta ja tutusta omin neuvoin alukseen jo siitäkin syystä, että alkoi olla kiire ehtiä takaisin pääpaikkaan ja USS Arizonan kierrokselle. USS Missouri oli kyllä vaikuttava kasa terästä - 42 000 tonnia, jos tarkkoja ollaan.

Tähtilippukuja vei perille

Siinä se nyt on!

Vahva viesti vesipullossa

Suhteellisen paljon tulivoimaa tarvittaessa

Kapteenin hytissä oli viimeisintä aateekoo-tekniikkaa eli aito linnunpönttö-mac =)

Yllättävän paljon tilaa verrattuna esim. sukellusveneisiin

Janne, vaaka ja miehistön punkat + bonuksena aito jenkki

Cupertinon poikien sponsoroima aateekoo-keskus?

Muista pyyhkiä jalat kannelle mentäessä. Joissain kohdin oli muuten vielä aitoa ja alkuperäistä tiikkiä jäljellä

Jonkun tyypin toimisto

Komentosillan nipstaakeleita

On se ISO

 


Toim. huomautus: Teille jotka ette tiedä (minä en ainakaan tiennyt ennen tätä päivää) tiedoksi, että USS Missouri on hervottoman kokoinen taistelulaiva, USS Bowfin taasen sukellusvene ja USS Arizona on samannimisen uponneen taistelulaivan (1. maailmansodan aikainen eli paljon pienempi kuin Missouri, joka on 2. maailmansodan aikainen) päälle rakennettu muistomerkki.


Pääpaikassa totesimme ehtivämme vielä pikaisesti tutustua USS Bowfiniin. Siitä tuli todella pikainen kierros, sillä kävelimme vain kannen edestakaisin. Sisäkierros olisi kestänyt yli puoli tuntia eikä meillä valitettavasti ollut siinä vaiheessa enää niin paljoa aikaa.

Kuka tietää tahi arvaa mikä tämä on? Öljynporauslautan päälle rakennettu tutka-asema?

USS Arizonan kierros alkoi 23 min videospektaakkelilla, jossa kerrottiin Pear Harborin hyökkäyksen taustoista, itse hyökkäyksestä sekä muistomerkin nykytilasta. Erittäin mielenkiintoinen, sivistävä ja hyvin tehty multimeediospektaakkeli. Esityksen lopuksi vartija tuli ilmoittamaan, että rannikkovartiosto oli kieltänyt loppupäivän ajaksi venekuljetukset USS Arizonalle. Todella harmillista, mutta minkäs teet.

Tämän lähemmäs USS Arizonaa ei valitettavasti päästy

USS Missouri, Janne ja USS Arizona

Eipä siinä muuta sitten voinut kuin suunnata takaisin kämpille hakemaan matkalaukkuja. Matka ei sujunut kovinkaan joutuisasti, sillä puolivälissä oli tapahtunut onnettomuus. Hieman alkoi jännittää, kuinka hyvin ehtisimme kämpille ja takaisin lentokentälle. Kenttä nimittäin oli ihan Pearl Harborin vieressä, mutta Mustangissa ei ollut kunnolla tilaa matkalaukuille otettavaksi heti aamusta mukaan ja toisaalta niitä ei olisi voinut jättää kuitenkaan autoon odottamaan. Ehdimme kahdeksi kämpille ja pääsimme jatkamaan käytännössä samantien matkaa.

Onnellinen autoilija

Ennen motarille siirtymistä kävimme tankkaamassa vielä auton. Ekaa kertaa ikinä luottokorttiostos kuitattiin postinumerolla. Omituista, etten sanoisi. Huoltoasemalta päästiin jatkamaan matkaa klo 14:04 ja perillä lentokentällä oltiin reilu varttia myöhemmin. Jostain syystä liikenne sujui länteenpäin todella hyvin, kun taas itäänpäin menevä liikenne näytti puuroutuvan. Ei valitettu.

Here we go again!

Auton palautus Hertziin sujui taas kerran todella sujuvasti ja kuljetus commuter terminaaliin lähti samantien. Perillä terminaalissa oltiin varttia vaille ja vitsillä kysyttiin, josko mahduttais ja ehdittäis klo 15 Lihueen lähtevään koneeseen. Ihmetykseksemme virkailijat alkoivat soitella portille ja nähtävästi koneeseen olisi ehtinyt. Ei tosin ollut mitään varmuutta, että matkalaukut ehtisivät, joten päätimme lentää klo 17 lennolla. Ei muuta kuin pakaasit tsekkaukseen (taas kerran Maaritilla pauna vähemmän painoa kuin mulla?!?) ja ulos syömään eväitä. 1,5 h ennen koneen lähtöä siirryimme turvatarkastuksen kautta sisällä olevaan ravitsemusliikkeeseen varsinaiselle lounaalle. Uskokaa tai älkää, mutta ko. lounas oli hinta-laatusuhteeltaan selkeästi paras safka ikinä millään kentällä. Ruoka oli sekä hyvää että sitä oli paljon.

Herkullista ja täyttävää

Itse lento sujui niin hyvin kuin alle 30 min lento vain voi sujua. Ensin noustaan lentokorkeuteen (16 000 jalkaa, jos vaikka Tuomasta sattuisi kiinnostamaan) ja samantien aletaankin jo valmistautua laskeutumaan. Lihuen kenttä on sen verran pieni, että matkalaukut saapuivat käytännössä heti hihnalta.

Tällä lennettiin tällä kertaa

Ja taas vaihteeksi Hertzin bussilla vuokra-autoalueelle. Tällä kertaa ennakkovarauksessa oli kaksi ovinen Nissan Altima tai vastaava. Ei kovin yllättäen tiskitäti kaupitteli upgradea eli Mustangia (+300 $), Wrangleria (+200 $) tai Camaroa (+700 $). Hetken tingittyämme ja kerrottuamme, että Honolulussa saimme Mustangin +20 taalaa/pvä, heltyi täti ja vuokrasi meille Mustangin samaan hintaan. Tällä kertaa villihevosen väri on harmaa.

Nokian navigaattoritäti sekoili muutaman kerran matkalla ekaan Kauain majapaikkaan, mutta pääsimme perille varttia vaille seitsemän. Hetken aikaa ihmeteltyämme soitimme hostille, joka kertoi olevansa perillä vartin sisällä ja antoi samalla pin-koodin lukkoihin. Tämän kertainen majapaikka on vajaa 6 kk vanha isohko 4 makuuhuoneen talo suht lähellä rantaa. Mikä parasta seuraavat vieraat tulevat vasta to, joten saamme talon omaan käyttöön kolmeksi yöksi. Mukavan tuntuinen pariskunta, jotka toivat samalla tuoreita juuri puusta napattuja mangoja ja muita aamiaistarvikkeita. Samalla näyttivät, mistä löytyy käytössämme olevat fillarit, boogie boardit, surffilaudat, grilli, cooleri, rantatuolit jne. eli hyvin varusteltu majapaikka. Airbnb osui taas kerran napakymppiin!

Huomenna pvän valjetessa alkaa varsinainen Kauain haltuunotto... suunnitelmissa ollut ainakin kajakkiretki, zodiacretki, trekkaus, surffauksen opettelu, snokailu, rannalla löhöily ja... Paitsi jos Maaritin flunssa äityy pahemmaksi...