lauantai 23. kesäkuuta 2012

Rento päivä Kaua'in pohjoisrannikolla

Aamulla jälleen kerran herätys kukon kiekumiseen. Nyt kello oli kuitenkin jo yli kahdeksan, tosin nukkuminen oli ollut melko katkonaista erinäisten ulkoa tulevien luonnon äänien pitäessä ainakin minua (Maarit) hereillä. Lisäksi sänkymme on aivan uskomattoman kova sekä nitisee ja natisee ja vinkuu pienemmästäkin liikkeestä. No, eiköhän siinä vielä pari yötä selviä.

Liikkeelle joka tapauksessa oli lähdettävänä ja ensimmäiseksi suuntasimme lähimmälle Farmer's Market -paikalle ostamaan aamiaishedelmät ym. herkut seuraaviksi aamuiksi.


Alkuporkkanoita?

Sitten takaisin majapaikkaan aamiaiselle, seuranamme pari muuta talon asukasta mielenkiintoisine tarinoineen ja lauluineen. Maapallolle mahtuu monenlaista kulkijaa...

Terveellinen aamiainen, jos mukaan ei lasketa korvapuustia

Kahdentoista pintaan pääsimme lähtemään kohti pohjoisrannikon läntisintä kohtaa. Paikalta lähtee Kalalaun vaellusreitti Na Pali -laaksoon, jonka näimme eilen veneestä käsin. Tällä kertaa emme lähteneet vaellusreitille vaan tutustuimme pariin kivaan hiekkarantaan (Ke'e ja Ha'ena), joista jälkimmäisellä Janne snorklasi (toim.huom. pitkästä aikaa ilman mitään tallennusvälineitä. Eipä kyllä ollut mitään kuvattavaakaan) ja minä otin päiväunet. Edellispäivän venereissu sekä huonosti nukuttu yö olivat vieneet voimani. Kärsin myös erittäin kipeistä lihaksista, kiitos erittäin pomputtavan zodiac-ajelun. Tuntui samalta kuin surffausopetuksen jälkeen, tosin viisi kertaa kipeämmältä. :-)

Jotakuinkin kaikesta on varoitettu tällä rannalla

Janne, vaaka ja luola nro 1

Luola nro 1

Luola nro 2

Janne, vaaka ja luola nro 2

Puunjuuria kalliossa

Jos haluaa merinäköalan eikä tontti ole ihan rannan tuntumassa, voi aina rakentaa talon 6 metrin tolppien varaan

Lounaalle ajoimme Hanalein kylään. Janne sai kaipaamansa hampurilaisen (valitettavasti ei täyttänyt odotuksia ollen maks. kahden tähden) ja minä jo pitkään himoitsemani ribsit (nam!).

Vihdoin ribsejä!

Lähes ala-arvoinen burgeri. Sweet potato chipsit pelastivat paljon
Hanalein yksi monista kirkoista

Ajoimme lounaan jälkeen Hanalein rantaan, jossa paikalliset mm. ajavat autonsa aivan vedenrajan tuntumaan ja leiriytyvät autojensa kanssa rannalle. Mielenkiintoista, sanoisin. Alue oli muuten todella kaunis, talot isoja ja hienoja sekä hyvällä maulla rakennettuja. Eivätkä taloista näkyvät maisematkaan hullumpia ole, upeaa merta ja vihreitä vuoren rinteitä.


Huomaa neljä erillistä vesiputousta taustalla. Ei huono maisema

Kokonaisuudessaan saaren pohjoisosa on todella vehreää. Jo eteläosakin oli, kuten moni muukin Havaijin saari, mutta Kaua'in pohjoisosa vie kyllä voiton. Kasvillisuus on todella rehevää ja tulee aivan tielle asti. Välillä on tunne, että ajaisi keskellä viidakkoa, mitä kai itse asiassa tekeekin.


Taropeltoja Hanalein liepeillä



Ennen majapaikkaan palaamista ajoimme vielä saaren kalleimman loma-alueen Princevillen läpi. Alue ei tehnyt suurtakaan vaikutusta, parista hienosta golf-kentästä huolimatta. Alue oli hieman liian kliininen sekä persoonaton ja osaksi rumaakin.

Princevilleen tulijoita ilahduttava vaatimaton suihkulähde

Matkan varrelle osui myös Kilauean majakka, johon tutustumme tarkemmin huomenna, sillä se oli mennyt jo neljän aikaan iltapäivällä kiinni.

Kilauean majakka




Paikallisten hippivanhusten automobiili

Nyt vietämme rentoa iltaa huoneessamme ja nautimme paikallisesta kasvista Tarosta tehtyjä sipsejä.

1 kommentti:

  1. Ihan pakko kommentoida tota hampurilaista, että varmasti voittaa 100-0 nigerialaisen hampurilaisen jonka pihvi on täynnä sattumia. Oli kuulemma sata kertaa surkeampi kuin Mäkkärin versio.

    VastaaPoista