Mutkien ja sattumien kautta Montereyhin

Aamulla herätyskello pärähti soimaan klo 7. Heräsimme molemmat todella sikeästä unesta erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Unen laatuun vaikutti ehkä edelliset neljä yötä, joista kolme oli nukuttu erittäin vinkuvassa, kitisevässä ja kovassa sängyssä sekä viimeinen neljäs yö lentokoneessa :-). Vähän pidempäänkin olisi voinut nukkua, mutta kun on vielä niiiin paljon nähtävää ja koettavaa.

Farmer's marketin satoa, jolla pitäis jaksaa aika pitkälle

Aamiaisen jälkeen matkalaukku jälleen kiinni ja auton takakonttiin. Santa Barbarassa kävimme vielä oikeustalon kellotornissa, josta on upeat näköalat joka puolelle kaupunkia.

Kaunein näkemämme oikeustalo

Santa Barbara on kyllä nätti kaupunki

Kyllä tässä salissa kelpaa oikeutta jakaa

Sitten nokka kohti Montereyn kaupunkia eli lähemmäs San Franciscoa. Matka taittui loistavasti ja edessä olisi yksi Amerikan upeimmista maisemareiteistä. Tämän lisäksi tiedossa myös tutustuminen yhteen Amerikan hienoimmista yksityiskodeista. Kaikki on täällä vaan niin parasta ja hienoa!!

Alkumatka meni hieman väsyneessä tunnelmassa, mutta päästyämme tielle nro 1, joka kulkee aivan meren rantaa pitkin, piristyimme molemmat. Maisemat alkoivat olla todella hienoja, kullan värisiä kukkuloita, merta ja merenrantaa.

Lähestyy, lähestyys

Himppasen karumpaa kuin Havaijilla...

Mutta toisella puolella tietä himppasen jylhempää

Morro Rock ja fillaristi

Pelikaaneja taivaalla

Ameriikan serkku

Pääosin karua, mutta ajoittain todella värikästä

Noin puolessa välissä päivämatkaamme oli William Hearstin linnaan tutustumisen vuoro. Kyseessä on edesmenneen multimiljonäärin unelmien talo eli linna eli mansio eli WAU! Vähän skeptisin mielin astuimme bussiin, joka vie turistit ylös kukkulalle, jolla talo sijaitsee. Olisikohan edessämme kierros kauheassa, kitschissä turistirysässä, josta tulisi vain paha mieli? No, eipä tullut paha mieli lainkaan.

Ei mikä tahansa tönö keskellä ei mitään

Herra Hearst oli halunnut rakentaa unelmiensa talon kukkulalle, jossa vietti lapsuutensa isänsä mailla (multimiljönääri isäkin) telttaillen. Tämän unelman hän toteutti yhdessä kuuluisan arkkitehdin Julia Morganin kanssa 28 vuoden kuluessa (ei siis mikään perus talonrakennusprojekti). Willian rakasti eurooppalaista taidetta, joten hän keräsi ympäri eurooppaa maalauksia, patsaita, seinäpaneeleita, huonekaluja, taide-esineitä ym. ym. ja sijoitti ne palatsiinsa. Lopputulos on todella hieno, vaikka kuulostaakin aika kornilta. Ulkopuolelta talo näyttää enemmänkin katedraalilta kuin yksityistalolta ja puutarhat, vierastalot sekä uima-altaat ovat viehättäviä, upeita ja ihania. Pienenä yksityiskohtana voisi mainita, että koko paikassa on yhteensä 165 huonetta (päärakennuksessa 115 huonetta, joista 38 makuuhuonetta ja 42 kylpyhuonetta).

Janne, vaaka ja Hearstin linna

Yksi kolmesta vieras"majasta"

Kyllä täällä kelpais polskia

50-paikkaisen leffasalin valopylväs

Pääoleskelutila

Kesken jääneen urheiluhallin uima-allas. Ei paha

Viheralueet ovat nyt paremmassa kuin Hearstin aikana. Kiitos Jenkkien puisto-osaston

Todella hieno ja vaikuttava paikka, jonka historiakin on mielenkiintoinen. Hearst piti kauniiden asioiden lisäksi iloisesta elämästä ja ihmisistä, joten paikalla vieraili vuosien aikana paljon mm. kuuluisuuksia juhlien, pelaten ja nauttien. Pitkältä listalta voisi mainita esim. seuraavia: Charlie Chaplin, Cary Grant, Greta Garbo, Gary Cooper, Winston Churchill...

Matka jatkui tietä nro 1 pitkin kohti Montereyn kaupunkia. Edessämme oli kuvan kaunis reitti pitkin Kalifornian rannikkoa. Vaikka olemmekin tämän reissun aikana nähneet upeita reittejä, ei tämä jäänyt niiden varjoon vaan täydensi loistavasti kokemuksien kirjoa. Havaijin reitteihin verrattuna tämä reitti oli mittakaavassa suurempi. Mahtavaa, että jossain vaiheessa on ollut niin fiksuja ihmisiä, että ovat päättäneet rakentaa teitä tällaisille paikoille, ihan helppoa se ei ole voinut olla.

Pian Hearstin linnan jälkeen tuli mieleen tsekata, mikä on bensatilanne. Volvo nimittäin tuntui olevan aikamoisen janoinen bensan suhteen. Keskellä kirjaimellisesti ei mitään totesimme, että bensamittarin punainen valo oli juuri (ainakin toivon mukaan) syttynyt. Pienoisen paniikin jälkeen totesimme, että ei auta muu kuin toivoa, että vastaan tulee jonkin sortin huoltoasema ennen bensan loppumista tai muuten pääseminen Montereyhin voisi "hieman" viivästyä. Alamäkiä rullaillen ja ylämäissä rauhallisesti kiihdytellen pääsimme onneksemme huoltoasemalle. Ainoa miinus oli todella suolainen gallonahinta - 6,7 dollaria vs. alle 4 dollaria, joka hinta on muualla. Pakkohan sitä sitten oli pari gallonaa tankata, että pääsisimme illaksi majapaikkaan. Tankkauksen jälkeen totesimme, että sitä seuraava huoltoasema oli toooodella kaukana. Onni oli siis mukana matkassa tällä(kin) kertaa. Loppu hyvin kaikki hyvin =)

Ajomatka oli melko pitkä, mutta viimein puoli kuuden aikaan illalla saavuimme seuraavaan majapaikkaamme. Tällä kertaa olimme valinneet hieman erilaisen yöpymispaikan eli hurautimme suoraan Montereyn venesatamaan ja kannoimme kamamme purjeveneeseen. Ei hätää ihmiset, ei ollutkaan tarkoitus purjehtia, vaan ainoastaan viettää yö veneessä. Romanttista, eikö totta!

Tämä majapaikka on omistettu Sarille ja Pertulle. Olkaatten hyvät =)

Naapurit osa 1

Naapuri osa 2

Majoittauduttuamme (iso matkalaukkukin saatiin ängettyä veneen sisään) haimme välipalaa viereisestä kuppilasta ja nautimme auringosta, merestä, linnuista, merileijonista ja laivan keinunnasta mussutellen skonsseja. Hauskaa! Ja sitten Montereyn vanhaa keskustaa kiertämään. Opasteina, kiitos Montereyn kaupunki, jalkakäytävään upotetut reittimerkit, joten eksyäkään ei oikein voinut.

Wanhan Montereyn turistikohteita

Todella toimiva katuun upotettu opastus

Valkoiset laatat ovat valaan luuta?!?

Ennen vanhaan katulyhdytkin olivat kauniimpia

Kalifornian ensimmäinen teatteri...

Joka ei ole maanjäristysvahvistettu... sattuneesta syystä

Valitettavasti veneessä ei ollut nettimahdollisuutta (vaikka sellainen Airbnb:n sivuilla luvattiin), joten etsimme kuppilan, jossa nettiä voisi käyttää. Pitihän meidän saada Airbnb jälleen käyttöön, jotta saisimme yöpaikan seuraavaankin kohteeseemme - San Franciscoon. Ja ravintolankin löytäminen on niin paljon helpompaa Tripadvisorin kautta kuin kaduilla päämäärättömästi kuleksimalla.

Nettisurffailun tuloksena oli hyvän ravintolan bongaus sekä useampi "hakemus" seuraavaksi yöpaikaksi. Lähdimme sitten etsimään ko. ravintolaa, joka löytyikin kadun toiselta puolelta, 20 m päästä. Hauska yhteensattuma. Ravintola oli erittäin hyvä, italialaistyyppinen paikka. Ainoastaan katosta koristeina roikkuvat ihmeelliset valkoiset isot "klöntit" ihmetyttivät :-).

Todella herkullista!

Kuten tämäkin

Ruokailun jälkeen palasimme takaisin laivallemme. Hieman haastetta aiheutti se, että veneen vessa oli mennyt rikki edellisten vieraiden toimesta. Varavessana toimisi sataman yleinen WC. No, ei siinä mitään, mutta saapuessamme takaisin totesimme varavessan olevan lukossa, great! Soiteltuamme pari hieman kireää puhelua meille kerrottiin, että avainnipussamme on avain tuohon yleiseen vessaan/suihkuun. Vaan eipä avain toiminutkaan. Olisiko siis edessä pissaaminen laivan kannelta mereen, suoraan rannikkovartioston valvontakopin alla? NOT! Onneksi päädyimme kiertelemään hieman enemmän satama-alueella ja viimein löysimme toisen, näköjään vain veneilijöille tarkoitetun, vessa/suihkupömpelin. Ja siihen avaimemme sopi. JEE! Ja kaiken lisäksi tämä paikka oli paljon toista siistimpi. Joten sitten vaan toivomaan, että vessahätä ei iskisi pahasti kesken yötä.

Ahdasta, mutta tunnelmallista