Tuhansia ja taas tuhansia merihevosia

Aamulla heräsimme kello kuuden aikoihin, edelleen innoissamme paholaisrauskujen jäljiltä. Aamiainen koostui tällä kertaa isäntämme tekemistä mansikkakakkusista, raejuustolevitteestä ja ihanista hedelmistä.

Herkulliset ja tuoreet mansikkakakkuset

Pakattuamme tavaramme valmiiksi lähdimme kohti rantaa, ensimmäistä varsinaista biitsi(aamu)päivää viettämään.

Emännän kukkatervehdys

Sitä ennen Jannen piti kuitenkin päästä shoppailemaan eli täydentää uuden GoPro-kameransa lisävarusteita. Alkuperäinen tarkoitus oli ostaa vedenalaiskuvaukseen kotelo, mutta sen lisäksi Janne osti WiFi BacPacin, kaukosäätimen, lisäakun ja vielä pvän päätteeksi tankokiinnityssarjan. Nyt on jo aika arsenaali GoPro-juttuja lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Maarit ja Kailua-Konan rantabulevardi

Janne, vaaka ja Kailua-Konan rantabulevardi

Pojat ottivat rennosti

Aloha, chaka!

 

Tarzan Havaijilla kesälomalla?

Rannaksi valitsimme Konan vanhan lentokentän luona olevan rannan. Paikka oli kaunis ja sopivan etäinen, joten saimme valita mieluisan paikan laavakivien seasta. Janne päätti lähteä heti kokeilemaan snorklausta uusien kameravempaimiensa kanssa, minä jäin rannalle rentoutumaan hyvän dekkarin parissa.

Maarit keskellä laavakivirantaa

Valmiina kokeilemaan uutta GoPron koteloa

Jäin kuitenkin myös seuraamaan Jannea, joka käveli kohti vesirajaa laavakiviä pitkin. Hän pääsikin veteen melko pian, mutta lähes yhtä pian hän alkoi kävellä takaisin päin, valitettavasti hieman ontuen. Eipä ollut tullut kummallekaan mieleen, että niinkin kivisellä rannalla voisi olla myös merisiilejä. Ja aallon iskiessä Janne oli horjahtanut ja astunut kai useammankin päälle. Lopputuloksena se, että toisen jalan pohjassa oli kolmessa eri kohdassa kiitettävä määrä mustia täpliä eli merisiilen piikkejä.

Kerta se on ensimmäinenkin, kun pääsee lähikontaktiin merisiilien kanssa

Putsasin jalkaa parhaani mukaan ja olimme juuri aikeissa alka etsiä lähin lääkäri/sairaala, kun paikallinen partasuu lähestyi meitä. Oli arvannut, mitä oli tapahtunut ja tuli tuomaan neuvojaan. Ja neuvo oli se, että jalan päälle tuli pissata, jotta kipu lakkaisi ja piikit vähitellen liukenisivat. Hiukan siinä ihmettelimme, mutta on sitä pissaa ennenkin käytetty muistaakseni joidenkin polttavien kasvien aiheuttamien ihottoumien tms. hoitoon. Joten ei kun tyhjentämään yksi vesipullo ja nilkuttaen vessaan. Ja sitten reiätön muovipussi jalkaan, veden rajaan istumaan ja pullon tyhjennys muovipussiin. Hmmm... toimisikohan tämä??!!

Tästä se lähtee...

Jonkin aikaa istuskeltuaan vedenrajassa jalka muovipussissa Janne tuli takaisin ja sidoin hänen jalkansa sharonilla. Ehdimme vielä nauttia tunnin verran ihanasta auringosta. Tässä vaiheessa jalka oli jo jonkin verran parempi, ainakaan sitä ei enää särkenyt kovinkaan paljoa. Ja toinen ystävällinen paikallinen oli tuonut meille desinfiointilappusia sekä laastareita!

Tunnelmakuvitusta

Ajoimme alkuperäisen suunnitelman mukaan hieman pohjoisemmassa sijaitsevalle merihevosfarmille. Janne oli bongannut ko. paikan netistä ja olin aivan innoissani. Paikan päällä meitä odottivat tuhannet merihevoset kasvatustankeissään. Osa oli n. sentin mittaisia vauvoja, osa 10 - 15 cm mittaisia aikuisia. Ja kaikkea siltä väliltä. Olo oli aivan euforinen, jopa enemmän kuin eilisellä rauskusukelluksella.

Siellä niitä nyt on

Ja jottei merihevosten näkeminen ja niistä kuuleminen olisi ollut tarpeeksi, pääsimme vielä pitelemään niitä kädessämme!!! Merihevonen kietoitui sormen ympärille ja huojui siinä kuin korallissa olisi. Aivan uskomatonta!!!

Taas yksi unelma toteutettu tämän reissun aikana

Janne sai hetkeksi kaksi merihevosta sormen ympärille

Merihevosfarmin tarkoituksena on taata, että nämä uskomattoman kiehtovat eläimet eivät kuole sukupuuttoon. Farmi tekee todella loistaa työtä ja he ovat onnistuneet luomaan merihevosille sellaiset olosuhteet, että ne lisääntyvät täysin normaalisti eli 30 päivän välein. Joka kerta syntyy n. 600 uutta pienen pientä merihevosta, joista farmilla jää eloon n. 50 %. Luonnossa vastaava luku on 0,1 %, joten farmi toimii ja siellä todella tiedetään miten toimia.

Tässä vaiheessa kello oli jo neljä ja nälkä oli hirmuinen. Lähdimmekin takaisin Konan keskustaan, josta löysimme Lonely Planetin avulla todella hyvä ruokapaikan - Island Lava Cafe.

Vaihteeksi burgerilla

Tämän jälkeen haimme matkalaukkumme ensimmäisestä majapaikastamme ja suuntasimme kohti saaren pohjoisosaa ja siellä ajoimme Honoka'a nimiseen kylään. Tämä toinen majapaikkamme osoittautui myös oikein mukavaksi. Paikkaa pitää mukavan tuntuinen nainen, jonka kanssa vietimme iltaa keskustellen eri maiden erilaisuuksista.

Täällä vietämme seuraavat kaksi yötä

Nyt kello lähentelee kymmentä, joten on aika mennä nukkumaan. Janne on tosin vielä kylppärissä, tällä kertaa huljuttelemassa jalkaansa viinietikassa. Se on pissan lisäksi toinen neste, mikä auttaa merisiilin tekemiin vaurioihin. Onneksi jalka on jo paljon parempi, merisiilen palaset ovat kuin ovatkin alkaneet pienentyä ja hävitä. Kyllä paikalliset osaavat asiansa!